Etelän talousmetsissä liian vähän lahopuita

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Metsäntutkimuslaitoksen kartoituksen mukaan eteläisen Suomen metsätalousmaasta vain kaksi prosenttia on ns. erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka metsälaki velvoittaa säilyttämään.

Suurin osa niistä on niukkapuustoisia, metsätaloudellisesti vähämerkityksisiä luontotyyppejä,mm. kallioita ja nevoja. Vain noin viidennes on runsaspuustoisia korpia ja lehtoja.

Viisivuotisessa selvityksessä ilmeni myös, että luonnonmetsissä on keskimäärin 40 prosenttia enemmän lajeja kuin vanhoissa talousmetsissä.

Noin joka viidettä lajia esiintyi vain luonnonmetsissä. Selvin ero talous- ja luonnonmetsien välillä oli lahopuusta riippuvaisessa lajistossa.

Metsälajit tarvitsevat lahopuita

Lahopuun määrän kasvaessa lahopuulajien määrä kasvoi aluksi nopeasti ja sitten hitaammin. Uhanalaisia vanhojen metsien lajeja alkoi esiintyä yksittäin, kun lahopuuta oli metsässä vähintään 20 kuutiometriä hehtaaria kohti ja säännönmukaisesti, kun lahopuuta oli vähintään 50 kuutiometriä hehtaarilla.

Kartoituksen mukaan kuollutta, vähintään kymmenen sentin vahvuista runkopuuta on mesä- ja kitumaalla keskimäärin 2,4 kuutiometriä hehtaarilla. Luonnontilaisissa metsissä määrä on 60 - 120 kuutiometriä.

Suosituksen mukaan metsään pitäisi jättää hakkuiden jälkeen 5 - 6 kuutiota lahopuuta, ja valtion metsissä suositus on kymmenen kuutiota.

Jos lahopuuta on hyvin vähän, pienikin lisäys runsastuttaa lajistoa.

Suurimmillaan lahopuun määrä on nuoressa metsässä heti metsikön uudistumiseen johtaneen häiriön kuten metsäpalon jälkeen ja pienimmillään keski-ikäisessä metsässä.

Elävien puiden pinnoilla ja sisällä elävien mikroskooppisten sienten lajirikkaus on tutkijoiden mukaan hämmmästyttävän suuri. Yhden perusteellisesti tutkitun kuusen todelttiin elättävän lähes pariasataa mikrosienilajia maanpäällisissä osissaan. Valtaosa niistä on puulle haitattomia tai jopa hyödyllisiä.

Vuosina 1995 - 2000 tehdyssä selviyksessä ei käsitellä sitä, miten Metsähallituksen käyttämä alue-ekologinen metsäsuunnittelu tai suojelualueiden koko vaikuttavat metsälajistoon.

YLE24, STT