Lohikäärme ja lokomotiivi

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Joka kerta kun Kiinan ja Yhdysvaltain valtionpäämiehet tapaavat, maiden suhdekehityksen nähdään olevan joko aallon pohjalla tai aallon harjalla. Se mitä ei nähdä, on näiden suhteiden laaja-alaisuus ja syvyys; niiden ulottuminen jo viime vuosisadalla alkaneeseen kanssakäymiseen.

Eräs vaikeus Kiinan kehityksen hahmottamisessa on aina ollut se, että ulkopoliittiset tarkkailijat yrittävät sovittaa maan omien älyllisten harrastustensa, mieltymystensä tai poliittisten vakaumustensa raameihin. Objektiivisuus Kiinaa kohtaan on usein tahtonut kilpistyä näihin. Usein Kiinan tarkastelija paljastaa enemmän itsestään ja omasta arvomaailmastaan kuin Kiinasta. Maan uskomaton muutosvauhti ja sukupolvien murros ovat jättäneet jopa monen vanhan Kiina-tuntijan polkemaan epäluuloisena ja hämmentyneenä paikoillaan. Puhumattakaan niistä kan-salaisista, joiden tietopohja on median värittämä ja kaventama.

Tiedotusvälineissä käyty Kiina-keskustelu on useimmiten kiinnittynyt lyhyen aikavälin poliittisten syklien heiluriliikkeisiin. Kuten eräs kokeneimpia, moneen otteeseen Kiinassa palvellut, suurlähettiläs totesi: "Joka vuosi läntiset journalistit ja analyytikot tulevat kysymään minulta, onko tämä se vuosi jolloin Kiina lopultakin romahtaa. Ja joka kerta kerron heille, että Kiina ei romahda."

Onkin totta, että Kiinan "sisällä" tänään työskentelevät ulkomaalaiset suhtautuvat maan kehi-tykseen huomattavasti rauhallisemmin kuin "ulkoapäin" maata tarkastelevat gurut ja analyytikot. Kiinan kehityskuva alkaa hahmottua vasta maassa matkustamalla, eräänlaisen Ison Lohikäärmeen mututunnustelun avulla. Kiinan kehitystä mittaavat tilastot ja makroluvut kun eivät välttämättä aina ynnää.

Kiinan nousua USA:n ohella toiseksi mannertaloudeksi ja alueelliseksi talousveturiksi voidaan tarkastella usean myönteisen, dynaamisen kehityspiirteen avulla. Samalla pitäen tietysti mieles-sä tunnetut, julkisessa keskustelussa säännöllisesti kalutut ongelmat: valtionyhtiöiden ja rahoituslaitosten jaakobinpaini, työttömyys, maaseudun muuttoliike, korruptio, ympäristön tila jne.

Ensiksi voidaan todeta, että Kiina on kyennyt pitämään avautumisensa jälkeen yllä kestävää talouskasvua, joka on myös laadullisesti parantunut. Kiinan poliittinen johto on sitoutunut kipeittenkin rakenneuudistusten läpiviemiseen. Se tuntee ongelmat ja se on ympäröitynyt itsensä kasvavalla joukolla nuoria, tehokkaita asiantuntijoita, joista monet ovat USA:ssa koulutettuja, ja nyttemmin myös "vaihto-oppilaina" OECD:n sihteeristössä.

Kiinan johto kaihtaa kuitenkin orientaaliseen tapaan takavuosien komentotalouksien "Big Bang"-ratkaisuja. Kuten eräs korkea kiinalainen virkamies kerran asiasta keskustellessamme totesi: "Venäjä toteutti shokkiterapiaa. Tuloksena oli kuitenkin vain shokki, mutta ei terapiaa."

Reformipolitiikassa hallituksen keskeiset työvälineet ja käsikassarat ovat WTO, OECD ja APEC. Vaikka tulee kestämään vielä kauan ennen kuin esimerkiksi WTO-säännökset alkavat purra syvällä Kiinan maakunnissa, viranomaiset ovat aloittaneet laajan koulutus- ja valistustyön maan sovittamiseksi uusiin juridisiin puitteisiin.

Toinen dynaaminen tekijä on Kiinan lähialueiden yhdentyminen. Sekä Taiwan että Venäjän kurjistuva Kaukoitä ovat joutuneet Suur-Kiinan imuun. Edellisen kohdalla äänekäs poliittinen sanailu on peittänyt alleen kasvavan pääomien ja ihmisten virran mannermaalle. Yrittäjien ja teletyöläisten ohella muuttajina ovat nyttemmin myös opiskelijat ja eläkeläiset. Samalla tavalla uusi Kiina vetää puoleensa yhä enemmän paluumuuttajia myös Yhdysvalloista. Kiinalaisuus on näet voimistuva tunne, joka on synnyttänyt myös ulkokiinalaisten virtuaalisen yhdentymisen Internetissä.

Myös Kaakkois-Aasian maille Kiina tarjoaa tänään enemmän tilaisuuksia kuin uhkakuvia. Siitä on tulossa näiden maiden merkittävä markkina-alue ja sijoittaja, eikä pelkästään maa joka kahmii kaikki ulkomaiset suorat sijoitukset.

Kolmanneksi, Kiinan tiede- ja teknologiapolitiikka nojaa samanlaiseen kansalliseen innovaatiojärjestelmään kuin Suomessakin: yritysten, tutkimuslaitosten ja hallituksen saumattomaan yhteistyöhön. Osaamistalous ja tietoyhteiskunta rakentuvat samoille visioille kuin meilläkin. Niinpä sellaiset yritykset kuin Nokia käyttävät Kiinaan perustamissaan tutkimus- ja kehittämis-keskuksissa hyväkseen maan yliopistojen lähes pohjattomia lahjakkuusreservejä. Nyttemmin Kiinasta on tulossa myös OECD:n tiede- ja teknologiakomitean tarkkailijajäsen. Ja sellaiset johtavat yliopistot kuin Tsinghua Pekingissä ovat kutsuneet johtokuntaansa huomattavia länsimaisia yritysjohtajia ja entisiä valtiomiehiä.

Se että kiinalainen on yrittäjä ja peluri, on neljäs tekijä maan taloudellisen dynamiikan taustalla. Läntisissä tarkasteluissa huomio kiinnitetään useimmiten maan makrotalouteen. Talouden voimanpesä on kuitenkin mikrotaloudessa; kasvavassa joukossa yksityisyrityksiä. IT-kuumeen aikana maassa syntyi kolme dot.com-yritystä päivässä - joista tosin kaksi kuoli kohta synnyttyään. Tässä vauhdissa valtion osuus Kiinan BKT:sta on pudonnut jo kolmannekseen.

Samoin kuin meillä, myös Kiinassa hallitus tajuaa PK-yritysten kyvyn innovoida ja luoda uusia työtilaisuuksia. Myös tukitoimet ovat samansuuntaisia. Lisäksi maan kommunistinen puolue päätti viime vuonna hyväksyä jäsenikseen myös yksityisyrittäjiä.

Lopuksi, myös paljon keskustellussa poliittisessa reformissa on merkkejä orastavasta dynamiikasta. Kiinan "kommunistinen" puolue on saavuttamassa sisäisen moninaisuuden ja on kehittymässä eräänlaiseksi korporatiiviseksi kansalliseksi elimeksi. Se on suureksi osaksi luopunut dogmaattisesta, vanhakantaisesta ideologiasta, ja sen sisällä voi väittelemällä saada lävitse hyvinkin vapaamielisiä ehdotuksia. Vanhoilliset ovat häviämässä viivytystaistelunsa, ja tämän päivän puolue samaistuu mielellään korkeateknologisen teollisuuden ammattilaisiin ja yrittäjiin. Poliittisia malleja haetaan lähinnä eurooppalaisista sosiaalidemokraattisista puolueista, mutta avosylin vierailijoiksi on otettu vastaan myös konservatiivisten puolueiden edustajia ja kuunneltu näiden ajatuksia kapitalismin edelleen kehittämisestä.

Ajatus siitä, että Kiina saattaa tarjota lähitulevaisuudessa yllätyksiä myös poliittisessa kehityksessä, ei ehkä ole kovinkaan kaukaa haettu. Muutokset saatetaan panna alulle jo ensi syksynä, jolloin niin sanottu välisukupolvi ottaa käsiinsä Ison Lohikäärmeen ja Kaukoidän lokomotiivin ohjakset.

Pasi Rutanen

Pasi Rutanen