Kemikaalien haittoja tutkittu liian vähän

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Suomessa haitallisia aineita on tutkittu moneen muuhun maahan verrattuna varsin vähän, sanoo Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Lea Kauppi. Esimerkiksi hallitusohjelmaan kuuluneen Itämeriohjelman valmistelussa haitallisille aineille ei osattu ehdottaa läheskään yhtä konkreettisia toimenpiteitä kuin rehevöitymisen torjunnalle, hän sanoi Myrkyt ja ympäristö -seminaarissa eduskunnassa.

Kemikaaleja käytetään kaikkialla: teollisuudessa, maa- ja metsätaloudessa, yhdyskunnissa ja kotitalouksissa. Teollisessa käytössä ympäri maailmaa on jopa 100 000 kemiallista ainetta.

Näistä EU:n alueella noin 30 000 ainetta käytetään yli tonni vuodessa. Vain muutama prosentti EU:n alueella eniten käytetyistä noin 2 500 kemikaalista on tutkittu kattavasti.

Bromatut palonestoaineet dioksiinia ja elohopeaa suurempi ongelma

Itämeren kalojen käyttö- ja markkinointirajoitukset dioksiinin takia ja sisävesikalojen elohopeapitoisuudet ovat jo melko hyvin tunnettuja esimerkkejä myrkkyongelmasta. Sekä dioksiinin että elohopean pitoisuudet kaloissa ovat kuitenkin laskemassa.

Uudempaa uhkaa edustavat bromatut palonestoaineet. Joidenkin bromattujen palonestoaineiden pitoisuudet äidinmaidossa ja sedimentissä ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä, vaikka kiellettyjen myrkkyjen kuten PCB:n ja useiden torjunta-aineiden pitoisuudet ovat selvästi laskeneet.

Palonestoaineita käytetään erityisesti elektroniikka- ja sähkölaitteissa, joista ne päätyvät ympäristöön. Ihmiset altistuvat niille pääasiassa ravinnon kautta.

Vaikka osalle aineista ollaankin antamassa käyttörajoituksia, ongelma ei hetkessä ratkea, koska yhdisteiden poistuminen ympäristöstä on hyvin hidasta.

Lasten dysfasia lisääntynyt hälyttävästi

Puheterapeutit ja lasten vanhemmat sekä lääkärit ovat havainneet, että lasten dysfasia eli puheenkehityksen häiriöt ovat lisääntyneet hälyttävästi Suomessakin.

Syitä tähän voi olla monia, mutta väite että vanhemmat eivät puhuisi riittävästi lapsilleen tuntuu melko heppoiselta ja riittämättömältä selitykseltä todella laajaan ongelmaan. Puheterapeutit myös kiistävät tiukasti sen epäilyn, että asiaan vain kiinnitettäisiin nykyisin entistä enemmän huomiota.

Ruohonjuuritasolta eli puheterapeuttikentältä ja kouluista on esitetty epäilyjä, että dysfasiaongelma olisi yhteydessä johonkin ympäristömyrkkyyn, jolle nykypäivän lapset altistuvat.

Myrkyt ja ympäristö –seminaarissa yksikään asiantuntija ei valitettavasti osannut vastata tähän kysymykseen. Vastauksena oli, että ”valitettavasti tätä vakavaa ongelmaa ei tutkita missään, joten siihen ei täältä löydy vastausta”.

Kauppi peräänkuulutti tilaisuudessa uusien ympäristöriskejä aiheuttavien aineiden tunnistamista ja tutkimista. Tutkimusrahoja olisi saatava myös terveysvaikutusten tutkimuksen puolelle, ja asiantuntijoiden ja eri tutkijakoulukuntien yhteistoimintaa pitäisi tuntuvasti parantaa.

Mitä ovat bromatut palonestoaineet?

Palonestoaineet estävät tai hidastavat materiaalien syttymistä tai palamista. Niitä käytetään pääasiallisesti muoveissa, tekstiileissä, eristeissä, maaleissa, elektroniikan piirilevyissä ja muovikuorissa, huonekalujen pehmusteissa sekä monissa sisustusmateriaaleissa.

Suomessa näiden aineiden käyttö kemikaaleina on vähäistä. Viranomaisten on kuitenkin vaikea saada kokonaiskuvaa aineiden käytöstä, koska suurin osa tuodaan maahan puolivalmisteissa ja tuotteissa. Varmaa on, että aineet esiintyvät ympäristössä yleisesti.

Suomessa niitä on analysoitu sedimentistä, puhdistamolietteestä, maaperästä, kaloista, ihmisen rasvakudoksesta, äidinmaidosta ja istukasta. Yhdisteitä on todistettavasti kulkeutunut myös arktisille alueille.

Ympäristöön ne päätyvät tuotteista käytön aikana tuotteiden kuluessa, niitä irtoaa ympäristöön myös kun tuotteet ovat elinikänsä päässä eli jätteitä. Bromattuja dioksiineja ja furaaneja muodostuu myös tuotteiden valmistuksessa ja jätteiden poltossa.

PentaBDE:n pitoisuudet nousseet kaikkialla

Bromatut palonestoaineet sisältävät nimensä mukaisesti orgaanisia yhdisteitä, joita ovat tetrabromibisfenolia A (TBBPA), heksabromisyklododekaani (HBCD), polybromatut bifenyylieetterit (PBDE) ja polybromatut bifenyylit (BBF).

Huolestuttavin näistä on polybromattuihin bifenyylieettereihin kuuluva pentaBDE, jonka pitoisuus kasvaa Itämeren sedimentissä, Itämeren silakassa, valkovalaassa ja äidinmaidossa eli kaikkialla, mistä sitä vain on keksitty mitata.

Bromattujen palonestoaineiden haittoja pitäisi tietenkin tutkia ainekohtaisesti. Jo nyt voidaan kuitenkin sanoa, että ne ovat hitaasti hajoavia, eliöihin kertyviä ja ravintoverkossa rikastuvia ja luonnoneliöille myrkyllisiä.

Niiden terveysvaikutuksista ei tiedetä kovin paljon. Ne aiheuttavat ainakin maksavaurioita ja hermoston kehityshäiriöitä ja osalla aineista on hormonitoimintaa häiritseviä vaikutuksia.

Bromattujen palonestoaineiden vaarat siis aletaan tiedostaa, mutta paljon on vielä tehtävää, ja haitat vähenevät viiveellä. Kaksi näistä yhdisteistä on jo kielletty EU:ssa.

DekaPBB:n valmistuksesta OECD:n alueella on luovuttu. Penta- ja oktaBDE:n käyttökieltä EU:ssa valmistellaan. DekaBDE, HBCH ja TBBPA ovat riskinarvioinnissa. PentaBDE:tä on ehdotettu lisättäväksi sopimuksiin, jolla rajoitetaan pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP-yhdisteet) käyttöä.

Valvonta tulee pahasti jälkijunassa niin kuin yleensä. Sitä mukaa kun joidenkin yhdisteiden haitat pystytään todistamaan ja niiden käyttö kieltämään, teollisuus on jo kehittänyt korvaavia uusia yhdisteitä.

Ylen ympäristötietopalvelu