Maatiaiskasvien viljely harrastajien vastuulla

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Suomessa on viime vuosina alettu tukea maatiaiskasvien säilyttämistä siellä, missä ne ovat kehittyneetkin eli maatiloilla. Alkuperäiskasveja on kerätty myös geenipankkeihin. Maatiaiskasveja vaalivat kuitenkin lähinnä yksittäiset harrastajat.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus alkuperäiskasvien säilyttämisestä koskee sekä maatiaiskasveja että vanhoja kauppalajikkeita, joita uhkaa katoaminen. Viime vuonna voimaan tulleen lain mukaan lajikkeelle voidaan hakea rekisteröintiä, minkä jälkeen on mahdollista saada tukea lajikkeen ylläpitoon.

Rahoiksi tällä työllä ei lyödä, sillä tämä ympäristötuen erityistuki on tasoltaan alle 200 euroa vuodessa. Asialla ovatkin lähinnä yksittäiset harrastajat, jotka haluavat vaalia vanhoja maatiaislajikkeita, joita on pitkään viljelty samalla tilalla tai tietyllä alueella.

KTTK:lle on toistaiseksi tullut vain 12 maatiaislajikkeen rekisteröintihakemusta.

Maatiaislajikkeet ovat yleensä kehittyneet luonnonvaraisista kannoista pitkäaikaisen valinnan ja risteymien tuloksena. Vanhat kauppalajikkeet puolestaan ovat syntyneet ammattimaisen jalostuksen tuloksena, mutta ne eivät ole enää yleisesti viljelyssä. Tällaisia ovat esimerkiksi Pirkka-ohra, Sisu-kaura ja Tähti-vehnä.

Maatiaislajikkeilla on kulttuurihistoriallista arvoa, mutta niiden säilyttämiseen velvoittaa myös Rion biodiversiteettisopimus. Maatiaislajikkeet joutuivat väistymään uudempien satoisampien lajikkeiden myötä, mutta niillä saattaa olla joitakin erittäin hyviä ominaisuuksia, kuten talvenkestävyys.

Maatiaislajikkeet ovatkin tavallaan eläviä geenipankkeja, joista ominaisuuksia voidaan tarvittaessa ottaa jalostuksen käyttöön.

Vaikka lajikkeita säilytettäisiin geenipankeissa, vain viljelyssä olevat lajikkeet pystyvät vastaamaan ympäristöolojen muutoksiin koko geneettisellä voimallaan. Tämän vuoksi erityisesti ristipölytteisten kasvien, kuten rukiin ja nurmikasvien, viljely on tärkeää.

Ylen ympäristötietopalvelu