Väestönkasvu taittuu tällä vuosisadalla?

Uusimpien väestöennusteiden mukaan on mahdollista, että maailman väestönkasvu pysähtyy vielä tällä vuosisadalla, kirjoittaa Altti Majava Suomen YK-liiton Maailman-pyörä-julkaisussa. Vuosittaiset väestönkasvun lisäykset kääntyivät loivaan laskuun 1990-luvulla.

Hitaampi väestönkasvu parantaisi esimerkiksi kehitysmaiden mahdollisuuksia edistää asukkaidensa hyvinvointia, johon ympäristönkin hyvinvointi liittyy.

Tiedemiehet eivät ole pystyneet selvittämään, minkä verran väestöä maapallomme kykenee enimmillään elättämään tyydyttävissä elin- ja ympäristöolosuhteissa. Jo nyt väestöpaine tiheimmin asutuissa maapallon kolkissa on niin suuri, että ympäristö ja ihmiset kärsivät.

Hidastuva väestönkasvu antaa ainakin pienen mahdollisuuden ohjata osan taloudellisesta kasvusta muuhun kuin vain ihmisten ruokkimiseen.

Tuoreimman Maailman tila -raportin mukaan väestönkasvun, biodiversiteetin supistumisen ja sukupuoliroolien vuorovaikutus on monimutkainen. Sukupuolien välinen epätasa-arvo näyttää kuitenkin liittyvän voimakkaaseen väestönkasvuun, joka taas rasittaa luontoa ja luonnonvaroja.

Viime vuosikymmenen aikana useissa kansainvälisissä sopimuksissa on todettu, että väestötilanne on kytkettävä kestävän kehityksen suunnitteluun. Samoin on huomattu, että naisten aseman kohentuminen on yhteydessä syntyvyyden alentumiseen ja luonnonvarojen kestävään käyttöön.

Tämäntyyppisten tavoitteiden saavuttaminen on valitettavasti kärsinyt rahoituksen tai poliittisen tahdon puutteesta. Kehitysmaissa juuri naiset usein ensimmäisinä kärsivät ympäristön tilan heikentymisestä, koska juuri he yleensä turvautuvat puihin, ruohoon, veteen ja erilaisiin kasveihin päivittäisen taloudenpidon ja arjen pyörittämisessä.

Maapallollamme elää tällä hetkellä reilut kuusi miljardia ihmistä. Vuonna 2002 maailmaan syntyi noin 135 miljoonaa lasta ja lähes 60 miljoonaa ihmistä kuoli. Mia McDonald & Danielle Nierenberg peräänkuuluttavat Maailman tila –raportin artikkelissaan nopeita toimia, jotta väestönkasvun, kulutuksen ja biodiversiteetin vääjäämättä lähestyvät yhteentörmäykset vältettäisiin.

Heidän mielestään alueilla, joissa luonnon monimuotoisuus on erityisen suuri, pitäisi perhesuunnittelu– ja terveysvalistusta sekä koulutusta parantaa ratkaisevasti. Juuri näillä alueilla pitäisi kohentaa myös naisten oikeuksia ja mahdollisuuksia osallistua luonnonvarojen hallintaan.

Päättäjiä ja eri ohjelmista vastaavia on rohkaistava keskinäiseen yhteistyöhön yli luutuneiden rajojen, esimerkiksi ympäristö- ja terveyssektorien välillä. Kulutuskäyttäytymistä on pyrittävä niin ikään muuttamaan ja biodiversiteetin suojelua tehostamaan eri maissa.

Väestönkasvu huipussaan 1970

Altti Majava toteaa, että koko 1900-luvun jälkipuolisko oli ennen kokemattoman kasvun aikaa maapallon väestöhistoriassa. Ihmiskunta yli kaksinkertaistui vuosien 1950 – 2000 välillä 2,6 miljardista yli kuuteen miljardiin.

Teolliseen vallankumoukseen eli 1700 luvulle asti väestönkasvu oli äärimmäisen hidasta. Toistuneet tautiepidemiat, nälänhädät ja sodat vähensivät välillä ronskisti väestöä. Vielä 1800-luvulla ihmiskunta lisääntyi ainoastaan keskimäärin vajaalla kymmenellä miljoonalla vuodessa.

Huipussaan väestönkasvun vauhti oli vuoden 1970 tienoilla, 2,1 prosenttia vuodessa. 1980-luvulle tultaessa vauhti oli hiljentynyt 1,7 prosenttiin, ja 1990-luvulla kasvu laantui 1,2 prosenttiin.

Syntyvyyden alentumisen lisäksi lukuihin vaikuttaa muun muassa itäisen Afrikan ja eräiden entisen Neuvostoliiton osien lisääntynyt kuolleisuus.

YK:n tietojen mukaan puolet maailman väestönkasvusta tapahtuu kuudessa maassa: Intiassa, Kiinassa, Pakistanissa, Nigeriassa, Bangladeshissa ja Indonesiassa.

Vuonna 2000 laaditun YK:n väestöennusteen keskivaihtoehdon mukaan maailman väliluku saattaa vuoteen 2050 mennessä kasvaa 9,3 miljardiin. Korkeamman vaihtoehdon mukaan väkimäärä voisi nousta jopa 10,9 miljardiin, alemman vaihtoehdon mukaan väkiluku saattaisi olla tuolloin noin 7,9 miljardia.

Saman arvion mukaan 49 köyhimmän valtion yhteenlaskettu väkimäärä kolminkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Kehitysmaiden osuus maailman väestöstä olisi 85 prosenttia vuonna 2050, kun se nykyisin on 80,5 prosenttia. Samaan aikaan teollisuusmaiden yhteenlaskettu väkimäärä pysyisi lähes ennallaan, noin 1,2 miljardissa.

Alueelliset katastrofit saattavat voimistaa kuolevuutta

Elintila käy niukaksi kehitysmaissa, joissa sekä köyhyys että väestöpaine on suurin. Paikalliset tai alueelliset väestökatastrofit saattavat lisätä kuolleisuutta.

Tästä on saatu esimakua itäisessä Afrikassa, jossa toistuneet kuivuuskaudet ja sisällissodat ovat aiheuttaneet nälänhätää. Myös aids ja mahdolliset muut samantyyppiset sairaudet voivat vaikuttaa väestömääriin.

Jo nyt elinajan odote jää aidsin pahiten koettelemissa eteläisen Afrikan maissa vuoden 2015 tienoilla noin viisi vuotta alemmas kuin mitä se muuten olisi. Myös eräät muut tunnetut taudit, kuten tuberkuloosi, voivat muuttua entistä suuremmaksi ongelmaksi.

Ylen ympäristötietopalvelu