Ympäristörikosten määrä yhä kasvussa

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Ympäristörikoksia tehdään Suomessa vuosi vuodelta enemmän, ja niiden selvittäminen on sekä poliisille että oikeuslaitokselle työlästä. Tutkinnallisesti ympäristörikokset ovat hankalia, sillä näytön hankkiminen niissä on muita rikoksia vaikeampaa.

Keskusrikospoliisin tuoreen selvityksen mukaan poliisin tietojärjestelmään kirjattiin viime vuonna yhteensä 544 ympäristörikosta. Ilmoitusten määrä nousi vuotta aiemmasta vajaalla 30 kappaleella.

- Massiivista kasvu ei ole, mutta sama nousutrendi on jatkunut viime vuosikymmenen puolelta. Alaan liittyy tietysti piilorikollisuutta, eli vain jäävuoren huippu ympäristörikoksista paljastuu, arvioi rikosylikonstaapeli Tapio Ahola keskusrikospoliisista.

Kansainvälisesti vertaillen Suomessa tehdään ympäristörikoksia vähän. Esimerkiksi Saksassa kirjataan vuosittain kymmeniätuhansia ympäristörikoksia. Ruotsissakin niitä tehdään selvästi enemmän kuin Suomessa, mikä selittyy naapurimaan tiukemmalla lainsäädännöllä.

Ympäristörikoksia hankala tutkia

Laajasti ottaen ympäristörikoksia ovat ilman, maaperän ja vesistön laiton saastuttaminen. Keskusrikospoliisin tilastojen mukaan tyypillisin ympäristörikos on jäterikkomus eli esimerkiksi jätteiden jättäminen kaatopaikan sijasta luontoon.

Toiseksi eniten viime vuonna kirjattiin ympäristörikkomuksia, mutta harvinaiseksi eivät jääneet myöskään luonnonsuojelurikokset kuten rauhoitettujen eläinten tappaminen.

Tutkinnallisesti ympäristörikokset ovat hankalia, sillä näytön hankkiminen niissä on muita rikoksia vaikeampaa. Ympäristörikoksissa kun ei välttämättä ole samanlaista rikoksentekijän ja uhrin suhdetta kuin esimerkiksi väkivaltarikoksissa.

- Iso osa ilmoitetuista rikoksista jää selvittämättä näytön puutteen takia. Jos on esimerkiksi ammuttu rauhoitettu lintu, eikä muita todisteita ole kuin kuollut lintu, niin heikoilla jäillä ollaan. Eri asia on esimerkiksi laittomien öljypäästöjen tutkiminen, jolloin huomattavaa apua saattaa tulla näytteiden laboratoriotutkimuksista, Ahola kuvailee.

Myös oikeuskäsittely hankalaa

Ongelmia on myös ympäristörikosten oikeuskäsittelyssä. Arviolta vain puolet syyttäjälle päätyvistä ympäristörikoksista siirtyy oikeuskäsittelyyn.

- Syytekynnys ei silti välttämättä ole liian korkealla, sillä noin kolmannes ympäristöjutuista hylätään käräjillä. Se on selvää, että syy- ja seuraussuhteiden osoittaminen on ympäristöjutuissa juridisesti tavanomaista vaikeampaa, arvioi valtionsyyttäjä Matti Nissinen.

Syyttämis- ja tuomiokynnyksen täsmentämiseksi valtakunnansyyttäjän virasto aikoo lisätä ympäristöasioiden koulutusta. Lähivuosina muutama syyttäjä saa ympäristösyyttäjän sivupätevyyden.

- Tällä puututaan siihen, että aihealue koetaan ehkä vieraaksi eikä säädöstulkinta ole tuttua, Nissinen jatkaa.

Ympäristörikoksista annetut tuomiot ovat vaihdelleet pikasakoista kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Valtaosa jutuista kuitataan sakoilla, vankeustuomioita on annettu vain muutama.

STT