Maailman lajikirjossa riittää vielä tutkimista

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Trooppisiin maihin verrattuna Suomen lajistoa pidetään vähälukuisena. Suomessa tunnetaan noin 42 000 lajia, joista suurin osa eli noin 22 500 on niveljalkaisia. Muut eliöryhmät ovat paljon pienempiä. Vakituisia putkilokasveja löytyy noin 1 300 lajia ja selkärankaisia eläimiä noin 400 lajia.

Löytämisen riemu voi toteutua Suomessakin, sillä erityisesti monista mikroskooppisista eliöistä tiedetään vielä hyvin vähän, ja monet hyönteisryhmätkin tunnetaan huonosti.

Vaikka Suomessa ei ole kovin paljon sellaisia lajeja, joita ei tavattaisi muuallakin, monien lajien kannoista Suomen populaatiot populaatiot ovat merkittävä osa. Tämä perustuu siihen, että harvaan asutussa Suomessa on vielä tilaa luonnollekin, vaikka maata ja metsiä käsitellään tehokkaasti.

Geneettiset luonnonvarat tulevaisuuden kiistakysymyksiä

Luonnon monimuotoisuudessa ei ole kyse "pelkästään luonnonsuojelusta" vaan siitä on tullut yhteiskunnallinen kysymys, joka vaikuttaa kaikkiin hallinnon ja tuotannon aloihin. Biodiversiteetistä puhuttaessa ensiksi mieleen tulevat juuri lajit, mutta tärkeää olisi muistaa myös geneettiset luonnonvarat, joita eri tahot pyrkivät yhä voimakkaammin hyödyntämään, ja joista saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jako on tulevaisuuden kiistakysymyksiä.

Ihmiskunta tutkii innokkaasti geenejä ja avaruuden ilmiöitä, vaikka oma tonttikin eli maapallo on vielä suurelta osin tuntematon. Kukaan ei tiedä edes suunnilleen, paljonko maapallolla on eri lajeja.

- Satoja vuosia sitten alkaneesta työstä huolimatta kaikkien eliölajien kuvaaminen ja niiden kokonaismäärän selvittäminen on vielä alkutaipaleellaan, kirjoittaa Ilari E. Sääksjärvi Tiede-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa.

Eri tutkijat ovat yrittäneet arvioida maapallon lajimäärää ja arviot vaihtelevat miljoonista jopa 200 miljoonaan. Maapallon luonnon monimuotoisuus on valtava mysteeri. Tutkijat ovat pystyneet määrittelemään vasta noin 1,7 miljoonaa lajia. Näistä on hyöteisiä yli 50 prosenttia, kasveja noin 14 prosenttia ja selkärankaisia eläimiä noin 3 prosenttia.

Osa lajeista häviää ennen kuin ihminen on niitä edes löytänyt

Nykymenolla esimerkiksi trooppisista sademetsistä häviää lajeja, joita ihminen ei koskaan ole ehtinyt löytää ja lajitella. Myös Suomessa luonnon monimuotoisuuden arvioidaan kaiken aikaa hiljalleen hiipuvan biologista monimuotoisuutta koskevasta kansallisesta toimintaohjelmasta huolimatta.

Toimintaohjelman seurantaryhmä tunnustaa vuosia 2000 – 2001 käsittelevässä raportissaan, että "ohjelma ei ole kuitenkaan toistaiseksi pysähdyttänyt luonnon monimuotoisuuden vähenemistä maassamme".

Osittain ongelmana on raha, ohjelmaa on mahdoton toteuttaa, jos rahahanat ovat pysyneet kiinni. Vaikean ja moniulotteisen asian omaksumiseen ja sisäistämiseen sekä viemiseen eri aloille tarvitaan niin ikään aikaa.

Konkreettista edistystä on se, että uudistettavana olevaan vesilakiin, ympäristönsuojelulakiin ja rikoslakiin sekä geenitekniikkalain ja –asetuksen uudistukseen on liitetty biodiversiteetin näkökulma. Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki pyrkii myös kiinnittämään huomiota yhdyskuntarakenteen ja biodiversiteetin keskinäiseen suhteeseen.

Suomen oloissa biodiversiteetin suojelu liittyy kiinteästi metsäluontoon ja metsien voimakkaaseen talouskäyttöön. Huomion keskipisteessä on nyt Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmatoimikunta (METSO), jonka pitäisi jättää kesäkuun loppuun mennessä ehdotus Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien suojelun tavoite-, rahoitus- ja toimintaohjelmaksi.

Ylen Ympäristötietopalvelu