Suomalainen maatiaiskana uhattuna

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Useat vanhoista maatiaisroduistamme ovat uhattuja, ja niiden populaatiot liian pieniä. Yksi uhatuimmista on suomalainen maatiaiskana. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa neljä vuotta toiminut maatiaiskanan säilytysohjelma pitää huolta uhanalaisen rodun säilymisestä, lisääntymisestä ja rotupuhtaudesta.

Maatiaisrotujen säilymistä pyritään turvaamaan suojeluohjelmin tai perustamalla eläviä geenipankkeja, joita ovat erityiset säilytyskarjat, tai pakastegeenipankkeja eli sperma- ja alkiovarastot.

Kesykanan esi-isät elelivät Kaakkois-Aasian viidakossa. Sieltä kana levisi muualle maailmaan päätyen lopulta myös Pohjolaan. Suomalaisen maatiaiskanan juuria ei tiedetä tarkkaan, mutta kanoja on pidetty Suomessa ainakin ajanlaskun alusta saakka, kenties kauemminkin.

Alkuperäinen kana-aines on vuosien saatossa osin risteytynyt lähialueiltamme myöhemmin tuotuihin kanakantoihin. Näiden jälkeläisiä ovat nykyiset maatiaiskanat.

Maatiaisiin kuuluu yli 10 erilaista sukua eli kanakantaa. Ne on nimetty löytöpaikkansa tai pelastajansa mukaan. Savitaipaleen kana on kannoista yleisin. Muita kantoja ovat muun muassa horniolainen, kiuruvetinen ja piikkiöläinen maatiaiskana.

Maatiaiskanan väritys, koko ja ruumiinrakenne vaihtelee. Tavanomaisia ovat nokimustat kanat, mutta myös harmaita, vaalean ruskeita, kermanvalkeita ja pilkullisia metsäkanoja esiintyy. Maatiaiskana vastaa kooltaan kevyitä munijarotuja, ja munii pienehköjä munia (40 - 55 grammaa). Munat ovat väriltään lähes valkoisia tai vaalean ruskeita, joskus jopa pilkullisia.

Maatiaiskanalla on tallella eläinten luontaiset toiminnot, kuten haudontavietti, ravinnonhakutaito ja emotoiminnot.

Maatiaiskana halutaan säilyttää

Vanhojen maatiaisrotujen sukupuutto kaventaa ihmisen kesyttämien eläinlajien biologista monimuotoisuutta. Erillisten eläinpopulaatioiden säilyttäminen on tieteellisin syin perusteltavissa: biologinen tutkimus tarvitsee monipuolisen tutkimusaineiston.

Eläinrodut ovat myös osa kulttuuri- ja taloushistoriaa. Siksi myös maatiaiskana halutaan säilyttää. Se on kuulunut oleellisena osana omavaraistalouteen.

MTT:n maatiaiskanan suojeluohjelmassa säilytettävät maatiaiskanat on kerätty kantatiloilta. Poikastuottajat tuottavat poikasia, ja sata rekisteröityä säilyttäjää kasvattaa ikkunallisissa lattiakanaloissa maatiaiskanaparvia.

Säilyttäjät ovat sitoutuneet lisäämään kantaansa vähintään joka toinen vuosi. Säilytysohjelmassa pyritään pitämään eri kanakannat erillään. Rodun sisäisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi tarvitaan runsaasti siitoskukkoja. Yksi kukko neljää kanaa kohti on oivallinen peukalosääntö rodun perinnöllisen muuntelun turvaamiseksi.

Vuonna 2001 MTT:n suojeluohjelmassa oli 89 säilyttäjää, joilla oli yhteensä 1 560 kanaa ja 320 kukkoa.

Ylen Ympäristötietopalvelu