Irakin kriisistä potkua vetytaloudelle

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Irakin kriisi on hyvä muistutus siitä, miten riippuvaisia teollisuusmaat ovat energiasta – ja siitä miten haavoittuvainen öljystä riippuvainen talous on. Hyvinvointimme perustuu nopeasti, helposti ja halvalla saatavaan energiaan. Jos energiahuoltomme ontuu, ontuu koko yhteiskunta.

Puhujasta riippuen öljyä riittää maapallolla muutamasta vuosikymmenestä muutamaan vuosisataan.

Taloudellisesti järkevästi käytettävistä öljyvaroista huomattava osa sijaitsee poliittisesti hyvin aroilla alueilla – myös tulevaisuudessa, kävi Irakin kriisissä miten hyvänsä.

Kasvava huoli tulevaisuuden energiahuollosta on pakottanut valtiot etsimään entistä tiiviimmin uusia korvaavia tapoja tuottaa energiaa. Myös energiayhtiöt ovat alkaneet herätä huomaamaan, että öljyllä ei kenties rikastukaan ikuisesti, on keksittävä uusia tapoja tehdä energiasta bisnestä.

Vetyenergia muuttumassa utopiasta arjeksi

Irakin kriisin hallitessa tiedonvälitystä monelta on jäänyt huomaamatta, että presidentti George Bush ehdotti taannoin peräti 1,2 miljardin dollarin lisätukea polttokennojen tutkimukseen ja kaupallistamiseen.

Japanissa puolestaan ennustetaan, että ennen kuin vuosikymmen päättyy, maan teillä kulkee ainakin 50 000 vetyautoa ja kymmenen vuotta myöhemmin jo viisi miljoonaa.

Polttokennot ovat keskeisessä asemassa niin sanotussa vetytaloudessa, tulevaisuuden kenties lupaavimmassa energiavisiossa.

Polttokennot ovat sähkökemiallisia laitteita, jotka alun perin kehitettiin avaruusalusten energiantuotantoon. Kennot muuttavat vetyyn varastoidun energian koneita pyörittäväksi sähköksi ja lämmöksi ilman palamista.

Koska vety ei perinteisessä mielessä pala, polttokennokaan ei ole lämpövoimakone, eivätkä sitä näin sido lämpövoimakoneiden hyötysuhderajoituksetkaan.

Toiminnaltaan polttokenno muistuttaa paristoa, mutta toisin kuin paristossa, polttokennoon reagoivat aineet, vety ja happi, syötetään ulkoa. Polttokennojen etuja ovat muiden muassa hyvä hyötysuhde, pieni koko, luotettavuus ja äänettömyys.

Polttokennoteknologioiden kirjo on laajempi kuin kenties millään energiantuotantotavalla. Yleensä sovellutusmahdollisuudet jaetaan energian hajautettuun yhteistuotantoon, ajoneuvojen voimanlähteisiin ja pienlaitteisiin.

Vedyn käyttö ei vaarallisempaa kuin muiden polttoaineiden

Joskus energiateknologian käyttöönotto voi olla pienestä kiinni. Vetyenergian käyttöä on jarruttanut mielikuva siitä, että se olisi vaarallista, vetyvarasto takapihalla on kuin vetypommi kotinurkissa.

Ikävän maineen taustalla on muun muassa kuuluisa ilmalaiva Hindenburgin palo Yhdysvalloissa vuonna 1937.

Onnettomuudesta on syytetty nostonaineena käytettyä vetyä, vaikka todellisuudessa räjähdyksen syynä oli pallon päälikankaan jäykistämisen käytetty suojaaine, joka syttyi staattisen sähkön purkauskipinästä.

Turun yliopiston Flooran päivän seminaarissa viime vuonna puhunut vetytutkija Mikko Mikkola kuitenkin vakuutti, että nykyisellään vetyä pystytään käyttämään yhtä turvallisesti kuin muitakin polttoaineita.

Kokemusta vedyn turvallisesta käsittelystä on runsaasti, sillä jo nyt muiden muassa lannoite-, kemian- ja elektroniikkateollisuus käyttävät runsaasti vetyä. Yksinomaan Yhdysvalloissa vedyn tuotanto oli vuonna 2000 noin 85 miljoonaa kuutiometriä.

Mikkolan mukaan onnettomuuden sattuessa vedyllä on esimerkiksi maakaasuun, bensiiniin ja moniin muihin nestemäisiin polttoaineisiin verrattuna itse asiassa useita myönteisiä ominaisuuksia.

Säiliöstä vuotava vety hajaantuu erittäin nopeasti, minkä vuoksi räjähtävän koostumuksen muodostuminen ulkona tai hyvin tuuletetuissa tiloissa on hyvin epätodennäköistä.

Lisäksi vetyliekki suuntautuu voimakkaasti ylöspäin, eikä vetypalo siksi leviä maata pitkin kuten nestemäisten polttoaineiden tai nestekaasun kohdalla tapahtuu.

Esimerkiksi vetyauto voi käytössä olla jopa bensiiniautoja turvallisempi. DaimlerChrysler autokonserni tiedotti äskettäin tutkimuksestaan, jonka mukaan vetyautot ovat varsin turvallisia eikä edes mahdollinen vuoto polttoainesäiliössä aiheuttaisi räjähdystä.

Vetytalous luo valtaisat markkinat

Vetyä ei voi suoraan verrata öljyyn tai kivihiileen, sillä maapallolla ei ole lainkaan vapaita vetyvarantoja. Vety on pelkkä energiankantaja, varasto, ja se on aina valmistettava jollakin. Tässä mielessä vety muistuttaa bensiiniä ja muita jalostettuja polttoaineita.

Vedyn käyttö kuitenkin mahdollistaa sellaisen energiajärjestelmän rakentamisen, jossa energiaa synnyttävää raaka-ainetta on käytännössä rajoittamattomasti eikä haitallisia päästöjäkään synny lainkaan. Siksi vetytaloudelle ennustetaan valoisaa tulevaisuutta ja sen ympärille valtaisia markkinoita.

Vetytalouteen siirtyminen edellyttää kuitenkin jättimäisen jakeluinfrastruktuurin rakentamista, mikä taas vaatii suuria taloudellisia satsauksia ja poliittista tahtoa.

Irakin kriisin kaltaiset maailman energianhuoltoa koettelevat konfliktit kuitenkin lisäävät sekä valtioiden että energiayhtiöiden halua satsata voimavarojaan turvallisempaan, puhtaampaan ja varmempaan energiajärjestelmään kuin mitä öljyn perustuva järjestelmä on.

Pisimmällä vetytaloudessa tällä hetkellä on Islanti. Se on ensimmäinen valtio, jossa on käynnistetty todellinen hanke vetytalouteen siirtymiseksi.

Islanti sopii hyvin pilottimaaksi, koska siellä ei ole lainkaan fossiilisten polttoaineiden esiintymiä eikä juurikaan biomassaa. Geotermistä maalämpöä ja vesivoimaa maalla sen sijaan on yli oman tarpeen: tällä hetkellä käyttöön on valjastettu vain alle viidesosa kokonaiskapasiteetista.

Islannissa polttoaineena käytettävä vety onkin tarkoitus tuottaa vesivoiman avulla.

Myös Suomessa vetyenergian tutkimus on viime aikoina ollut varsin ripeää. Muun muassa Fortumilla on useita alan kansainvälisiä patentteja ja koeasemakin Kevon luonnonpuistossa Lapissa.

VTT puolestaan kehittää uudenlaista polymeerimembraanipolttokennoa (PEM), jonka on määrä valmistua aivan lähiviikkoina. Hydrocellin geelipolttokenno on jo puolikaupallisessa käytössä.

Polttokennotutkija Rolf Rosenborg patistaakin tuoreessa Tekniikka & Talous -lehdessä suomalaisyrityksiä innostumaan polttokennojen hyödyntämisestä, jotta emme jää muiden maiden jalkoihin.

Ylen ympäristötietopalvelu