Kyproksen historia on taistelua maasta ja vallasta

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Rakkauden ja kauneuden jumalattaren Afroditen kerrotaan nousseen Kyproksen saaren rantakuohuista. Totuus on tarua karumpaa: ihanan neitosen sijasta Kyproksen rantaa on kavunnut miehittäjäarmeija toisensa jälkeen, veri on virrannut ja evakot paenneet valloittajien tieltä. Tämänhetkinen miehitys saaren pohjoisosassa on kestänyt 29 vuotta.

Kyproksen kreikkalaisuus on lähtöisin 1100-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Tuolloin saarille alkoi muuttaa helleenejä kielineen, uskontoineen ja tapoineen. Kreikkalainen perintö juurtui ja jäi elämään, vaikka Kypros olikin vuosisatojen varrella valloittajille aivan liian herkullinen sivuutettavaksi.

Lippunsa tämän Välimeren saaren maaperään pystyttivät vaihtelevalla menestyksellä Assyria, Egypti ja Persia, kunnes Aleksanteri Suuri liitti saaren valtakuntaansa.

Sen jälkeen ajallaan hallitsivat Rooma, Bysantti ja Englannin ristiretkikuningas Rikhard Leijonanmieli. Frankit ja venetsialaisetkin isännöivät saarta, ennen kuin vuonna 1570 maihin nousivat turkkilaiset, ottomaanit.

Kypros pysyi ottomaanivaltakunnan osana nimellisesti vuoteen 1914, ensimmäiseen maailmansotaan, johon Turkki ryhtyi Saksan rinnalla. Käytännössä Kyprosta oli tuolloin hallinnut Britannia jo nelisenkymmentä vuotta, mutta saarelle asui edelleen runsaasti turkkilaisväestöä.

Kreikkaa vain Turkkia?

Kypros itsenäistyi vuonna 1960. Nuoren tasavallan perustuslaki ei kuitenkaan riittänyt rauhoittamaan väestöryhmien väkivaltaisia ristiriitoja, joihin emämaat sekaantuivat. Kreikka lähetti saarelle 20 000 sotilasta, ja Turkki teki sinne ilmaiskuja.

Välien yhä kiristyessä kyproksenturkkilaiset ministerit vetäytyivät hallituksesta ja virkamiehet jäivät kotiin vaatien saaren jakamista ja turkkilaisosan liittämistä Turkkiin.

Vuonna 1964 tilanne pääkaupungissa Nikosiassa oli niin paha, että YK näki parhaaksi panna sotilaansa vartioimaan kreikkalais- ja turkkilaiskaupunginosia erottavaa niin sanottua vihreää linjaa.

Hetkeksi tilanne rauhoittuikin, mutta rauhansopimusta ei kansainvälisistä ponnisteluista huolimatta saatu aikaan.

Vuonna 1967 tapahtui taas raju käänne. Kreikassa kaappasi vallan sotilasjuntta, joka päätti, että aseet olisivat paras ratkaisu myös Kyproksessa. Kyproksenkreikkalaisten presidentti arkkipiista Makarios oli kuitenkin toista mieltä.

Vihreä linja halkaisee

pääkaupungin Nikosian.

Makarios oli noussut brittivallan aikana johtamaan liikettä, joka kannattu enosista, Kyproksen liittämistä Kreikkaan. Hän oli joutunut jopa maanpakoon syytettynä terrorismiin kannustamisesta. Sittemmin hän oli kallistunut itsenäisen Kyproksen ja rauhanomaisen ratkaisun kannalle.

Kreikan junttaa Makarioksen linja ei miellyttänyt lainkaan, ja kesäkuussa 1974 kyproksenkreikkalaisten armeija kaappasi juntan tuella vallan vaatien, että enosis pantaisiin välittömästi toteen. Makarios pakeni Britanniaan.

Viisi päivää myöhemmin Turkki lähetti Kyprokseen joukkojaan, periaatteessa suojelemaan turkkilaisväestöä mutta käytännössä miehittämään saaren pohjoisen kolmanneksen.

Sadat tuhannet muistelevat kotejaan

Vaikka vallankaappaus jäi lyhytaikaiseksi, eikä Kreikan junttakaan ollut pitkäikäinen, niin Geneven kokouspöydissä ponnisteltiin turhaan miehityksen purkamiseksi.

Aikaan saatiin vain nahkapäätös, jonka mukaan Turkin vetäytyminen kytkettäisiin ”oikeudenmukaiseen ja kestävään, molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun”. Heti alkuun kävi selväksi, miten vaikeaa sellainen olisi tosiasiassa löytää.

Turkkilaiset ajoivat liittovaltiota, mutta kreikkalaiset olivat ankarasti vastaan. Myöskään Turkin ehdotus saaren jakamisesta kantoneiksi Sveitsin tapaan ei ollut tasapuolinen sen paremmin Kreikan kuin välittäjämaiden Britannian tai Yhdysvaltainkaan mielestä.

Turkki vastasi määräämällä joukkonsa jälleen liikkeelle. Kaikkiaan niiden haltuun jäi 36 prosenttia Kyproksen pinta-alasta. Väestöstä turkkilaisia on noin 18 prosenttia.

Sodassa kaatui tuhansia ihmisiä, ja satoja jäi kateisiin. Tiet täyttyivät evakoista: 160 000 kreikkalaista pakeni etelään, ja seuraavana vuonna saman matkan päinvastaiseen suuntaan teki 50 000 turkkilaista.

Vihreä linja oli tuolloin venähtänyt halki koko saaren, Morfousta Nikosian kautta Famagustaan, ja YK:n sotilaat ottivat koko miinoitetun puskurivyöhykkeen partioidakseen. Kyproksen operaatio on suomalaisillekin sinibareteille tuttu, ja sillä on ollut kaksi suomalaiskomentajaa.

Anniina Wallius YLE24

Vihreä linja jäänee EU:n ulkorajaksi