1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Uutisten artikkeliarkisto

Pietari - Venäjän ikkuna länteen

Pietarin kaupunki on yhden miehen suuruudenhullun suunnitelman tulos. Kaupungin perustamisesta päätti Pietari Suuri, joka halusi länsimaistaa Venäjän valtakunnan. Pietari on nähnyt vuosisatojen aikana niin loistoa ja suuruutta kuin myös suunnatonta kurjuutta.

Pietari Suuri syntyi vuonna 1672. Tsaari Aleksein poika nousi isänsä kuoltua valtaistuimelle velipuolensa Iivanan kanssa jo kymmenen vuotiaana.

Venäjä oli murroksessa. Epävakaat olot, salamurhat ja kapinat kasvattivat nuoren tsaarin voimakastahtoiseksi ja kunnianhimoiseksi. Moskovan juonittelut saivat Pietarin menettämään luottamuksen silloisen pääkaupungin vanhoillisiin ylimyspiireihin.

Sairaan velipuolensa Iivanan kuollessa Pietari oli 24-vuotias. Hän oli saanut sotilaskoulutuksen ja saavuttanut merkittävien joukko-osastojen kunnioituksen ja uskollisuuden.

Vanha Venäjä oli kuitenkin liian vanhanaikainen Pietarille, jonka unelma oli tehdä valtakunnasta merkittävä sotilas- ja laivastomahti. Vuonna 1697 Pietari lähti kaksi vuotta kestäneelle opintomatkalle Keski-Eurooppaan. Matkallaan Pietari sai paljon vaikutteita länsimaista ja välittömästi Venäjälle palattuaan, hän pani toimeen useita uudistuksia.

Pietari halusi perustaa sataman, josta olisi esteetön pääsy Itämerelle. Vuonna 1703 Venäjä onnistui valtaamaan ruotsalaisilta Nevajoen suistoalueen ja pian tämän jälkeen toukokuussa samana vuonna Pietari antoi käskyn rakentaa Nevan suulle Pietari-Paavalin linnoituksen.

Pietarista tulee pääkaupunki

Ei tiedetä, oliko tsaarin alkuperäisenä tarkoituksena rakentaa Pietarista uusi pääkaupunki. Joka tapauksessa Pietarin rakentaminen on siitä erikoinen projekti, että se oli yhden voimakkaan miehen, Pietari Suuren, henkilökohtainen pakkomielle.

Tehtävä oli todella haasteellinen. Nevan suisto on suota. Kaupungin rakentamiseksi paikalle tuotiin yli 40 000 ruotsalaista ja suomalaista sotavankia sekä talonpoikia. Rakennustarvikkeet jouduttiin kuljettamaan paikalle kaukaa.

Vastoinkäymiset alkoivat jo rakentamisvuonna. Suuri tulva huuhteli mennessään Pietari-Paavalin linnoituksen rakentamiseen tarkoitetut puut ja rakennusaineet.

Sairaudet, nälkä ja kylmä surmasivat tuhansia kaupunkia rakentaneita ihmisiä. Heidän luidensa sanotaankin olevan osa kaupungin perustuksia.

Pietari määräsi muun muassa, että kaikkien Venäjän kivenhakkaajien oli tultava Pietariin. Kivitalojen rakentaminen kiellettiin kaikkialla muualla Venäjällä.

Kaikesta huolimatta kaupungin rakentaminen edistyi. Vuonna 1712 Pietari päätti tehdä nimikkokaupungistaan Venäjän pääkaupungin. Hän määräsi aateliset muuttamaan kaupunkiin. Ylimystön oli myös rakennettava palatsinsa Pietariin omalla kustannuksellaan. Myös ulkomaiden lähetystöt siirrettiin Pietariin.

Uusi pääkaupunki oli nykyaikainen ja länsimainen, lähes täydellinen vastakohta vanhalle pääkaupungille Moskovalle. Jos Moskova oli Venäjän uskonnollinen ja hengellinen keskus, oli Pietari puolestaan maallinen kaupunki, jonka rationaalisuus ja järjestys koettiin hyvin epävenäläisenä.

Pietari Suuren kuollessa vuonna 1725 uudessa pääkaupungissa oli 40 000 asukasta ja lisäksi tuhansia ihmisiä kaupungin ympäristössä olevilla työleireillä.

Pohjolan Venetsia

Pietarin jälkeen Venäjää hallitsivat keisarinnat, jotka jättivät jälkensä kaupungin arkkitehtuuriin. Pietarin vaimo Katariina I, keisarinnat Anna, Elisabet sekä Katariina II Suuri jatkoivat kaupungin kehittämistä. Pietarista tuli Venäjän ikkuna länteen.

1800-luvulle tultaessa Pietarista oli tullut Venäjän poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen keskus. Siellä asui jo yli 250 000 ihmistä. Samalla Pietari oli yhä yksinäisempi kehityksen saareke muutoin takapajuisessa valtakunnassa.

Venäjän kaksijakoisuus näkyi pienoiskoossa myös Pietarissa. Toisaalla oli Romanovien ja aateliston rakennuttamat mahtavat palatsit ja monumentit, toisaalla taas suunnaton köyhyys ja kurjuus.

Kaupunki oli myös voimakkaasti monikansallinen. 1800-luvun puolivälin jälkeen kaupungissa asui runsaasti muun muassa saksalaisia (45 000), ruotsalaisia ja suomalaisia (23 000).

Venäjän teollistuminen alkoi Pietarista maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen vuonna 1861. Talonpoikia virtasi kaupunkeiin, jossa elinolot olivat vielä kurjemmat kuin maaseudulla. Pietarin ympäristöön nousi valtavia teollisuuslaitoksia ja tehtaita.

Pietari ei kuitenkaan ollut normaalisti syntynyt kaupunki. Se oli siten täysin riippuvainen lähiympäristönsä ulkopuolelta tuoduista tarvikkeista. Esimerkiksi Suomesta tuotiin kaupunkiin suuret määrät halkoja, voita, silakoita ja muita tarvikkeita.

1800-luvun lopussa Pietarin väkiluku ylitti jo miljoonan asukkaan rajan. Kaupunki oli tuolloin Venäjän johtava teollisuuskeskus ja siellä sijaitsi valtakunnan tärkein satama. Työväestön kurjistuminen ja älymystön radikalisoituminen teki pääkaupungista myös levottomuuksien keskuksen.

Vallankumouksen kehto

Pietari tai Petrograd, kuten sitä vuodesta 1914 lähtien nimitettiin, oli vallankumouksen kehto. Helmikuussa 1917 tsaari Nikolai II joutui eroamaan ja maahan perustettiin väliaikaishallitus. Kaupunkiin virtasi vallankumouksellisia, muun muassa bolshevikkien johtajat Vladimir Iljitsh Lenin ja Leo Trotski.

Lokakuussa 1917 Leninin ja Trotskin kouluttamat punakaartilaiset valtasivat Talvipalatsin, pidättivät väliaikaishallituksen ja nousivat valtaan.

Lenin teki Moskovasta nuoren Neuvosto-Venäjän pääkaupungin jo maaliskuussa 1918. Yksi syy Moskovaan muuttoon oli turvallisuus. Valkoiset kenraalit suunnittelivat vastavallankumousta ja Pietarin maantieteellinen sijainti oli uhanalainen.

Leninin sanotaan lisäksi vihanneen Pietaria ja siellä asunutta Venäjän älymystöä, aatelistoa ja porvaristoa. Lenin halusi aloittaa uuden valtion rakentamisen puhtaalta pöydältä Moskovasta käsin.

Vallankumousta seuranneet vuodet olivat entiselle pääkaupungille ankaria. Suuri osa Pietarin asukkaista joutui muuttamaan pois kaupungista elintarvikkeiden puutteen takia. Osa aatelistoa, porvaristoa ja älymystöä oli siirtynyt ulkomaille.

Pietarista tulee Leningrad

Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924 kaupunki nimettiin Leningradiksi. Valtaannoussut Stalin suhtautui Leningradiin vähintään yhtä epäluuloisesti kuin edeltäjänsä. Stalinin suuret puhdistukset, joissa kuoli miljoonia ihmisiä, saivat alkunsa Leningradista, kun Stalin murhautti kaupungin puoluesihteerin Kirovin.

Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon toisessa maailmansodassa vuonna 1941 ja piiritti Leiningradia 900 päivää. Piirityksen aikana kuoli noin 670 000 asukasta, pääasiassa siviilejä. Kaupungin valtaus jäi saksalaisten haaveeksi muun muassa siksi, että Suomen sotavoimien ylipäällikkö marsalkka Mannerheim ei suostunut hyökkäämään kaupunkiin, jossa oli nuoruutensa viettänyt.

Leningradista tuli sodan jälkeen Neuvostoliiton johttava sotateollisuuskeskus. Kaupungin asukkaista peräti 70 - 80 prosenttia oli välittömästi tai välillisesti sotateollisuuden palveluksessa.

Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, ja muun muassa Baltian maat julistautuivat itsenäisiksi. Venäjän presidentiksi tuli Boris Jeltsin. Samana vuonna Leningrad otti käyttöön entisen nimensä, Sankt-Peterburgin, Pietarin.

Kommunismin romahdettua talousvaikeudet iskivät Pietariin raskaasti. Sotatuotteiden vienti Venäjältä tyrehtyi ja raskaan teollisuuden jättiyritykset ajautuivat ahdinkoon. Teollisuustuotanto väheni yli 50 prosentilla vuosina 1991 - 1994.

Heikki Lammi YLE24