Asiantuntijat: Ei erityisen merkittäviä yksittäisiä asiakirjoja

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Suojelupoliisin tekemässä esitutkinnassa kuulusteltiin A-studion tietojen mukaan neljä ulkoministeriön kokenutta virkamiestä. Heitä pyydettiin arvioimaan DDR:ään vuotaneiden asiakirjojen merkittävyyttä.

Syytteen kannalta se on olennainen tieto. Lain mukaan näin vanhassa tapauksessa ainoa mahdollinen syyte voisi olla törkeä vakoilu, joka ei rikoksena vanhene koskaan. Vakoilu on törkeää, jos se koskee Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle erittäin merkittävää seikkaa tai se on omiaan aiheuttamaan erityisen suurta vahinkoa.

Professori Juhani Suomen mielestä tietovuotoa pitää arvioida ennen muuta siltä kantilta, olisiko se voinut vuotaa saksalaisilta edelleen venäläisille. Sosialististen maiden edustajat jakoivat tietonsa usein tietonsa Moskovalle, mihin seikkaan joskus suomalaiset olivat törmänneet.

Suomen puolueettomuuden uskottavuus olisi Juhani Suomen mielestä voinut vaarantua, jos kuvatun kaltainen tietovuoto olisi tullut länsimaiden korviin. Lännessä olisi ajateltu, että Suomi pelaa itäblokin pussiin.

Professori Suomi oli pitänyt vuodetuista asiakirjoista merkittävimpänä Suomen Brysselin-suurlähettilään Åke Wihtolin 1975 laatimaa katsausta Kiinan ja EEC:n suhteista. Juhani Suomi oli arvellut asiakirjan hyödyttäneen Neuvostoliiton tiedontarvetta.

Satuli ei ottanut kantaa vakoilun vahingollisuuteen

Ulkoministeriön valtiosihteeri Antti Satuli ei ollut ottanut kuulusteluissa kantaa kysymykseen, olisiko näin laajamittainen vakoilu yleisesti ottaen aiheuttanut erityisen suurta vahinkoa. Satuli oli pitänyt vuotanutta aineistoa kylläkin erityisen kiusallisena.

Juhani Suomen tapaan myös Satuli oli yleisellä tasolla pitänyt haitallisena - jopa erityisen vahingollisena - jos lännessä olisi syntynyt käsitys, että luottamukselliset keskustelut ja tiedot vuotavat Helsingin kautta neuvostoleiriin esimerkiksi suomettumiskeskustelun roihutessa 1970-luvulla.

Satuli oli todennut, että Suomen puolueettomuuspolitiikan uskottavuus oli tärkeää - ei vain poliittisesti mutta myös taloudellisesti. Suomi oli saanut lännestä sellaista tekniikkaa, jota ei olisi saatu, ellei täällä olisi ollut selkärankaa.

Karppinen: Yksi asiakirjoista raskauttava

Pitkäaikainen diplomaatti ja ulkoministeriön virkamies Antti Karppinen arvioi yhden vuotaneen asiakirjan olleen erityisen raskauttavaa ja vahingollista. Kyseessä oli ollut Suomen Lissabonin-suurlähettilään arvio Portugalin tilanteesta lokakuussa 1975.

Karppinen piti pahana sitä, että Suomen suurlähettilään luottamukselliset arviot päätyvät vieraan vallan tietoon, mikä muun muassa heikentää diplomaatin työskentelymahdollisuuksia asemapaikassaan. Karppinen oli arvioinut kokonaisuutta sanoen, että asiakirjat eivät edusta erittäin salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja.

Erityisesti kauppapoliittisia asioita hoitanut pitkäaikainen diplomaatti ja ulkoministeri Paavo Rantanen ei - Karppisesta poiketen - pitänyt Lissabonin-sähkettä vuodelta 1975 erityisen merkittävänä. Wihtolin katsausta EEC:stä ja Kiinasta 1975 Rantanen oli luonnehtinut rutiiniluonteiseksi yhteenvedoksi.

Rantanen oli kaiken kaikkiaan pitänyt vuotaneiden tietojen arvoa vähäisenä kauppapoliittiselta kannalta, vaikkakin DDR:lle aineisto on voinut olla hyödyllinen. Rantanen ei pitänyt aiheutunutta vahinkoa erityisen suurena kauppapoliittisesti siitäkään huolimatta, että joukossa oli ollut papereita, joita ei olisi pitänyt päästää vieraisiin käsiin.

Ulkoministeriöstä oli kuulusteltavana viideskin virkamies. Arkistopäällikkö Jyrki Paloposki oli todistanut löytyneet asiakirjat niiksi, joihin Stasin arkistosta löytyneissä atk-tiedostoissa viitattiin. Asiakirjat siis kaivettiin esiin Suomesta, sillä Berliinissä ne oli tuhottu viimeistään Saksan yhdistyessä 12 vuotta sitten.

Olli Ainola