Siperian ikirouta mammuttitutkijan aarreaitta

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Mammuttien jäännökset ovat jo vuosisatoja kiihottaneet ihmisten mielikuvitusta. Vielä muutama sata vuotta sitten Euroopasta löytyneiden mammutinluiden uskottiin kulkeutuneen Afrikasta vedenpaisumuksen mukana tai olevan muinaisten sotajoukkojen käyttämien norsujen jäännöksiä.

Mammutinpoikanen Dima

(kuva: Mikko Heikkinen)

Mammuttien jäänteitä on löydetty pohjoisen pallonpuoliskon eri kolkista. Yksittäisistä luista ja kokonaisista mammutin luurangoista meille on paljastunut, kuinka massiivisia eläimiä maan päällä on muinoin kulkenut.

Mammuttilöytöjen kannalta ainutlaatuisinta aluetta on Siperia, jonka ikiroutaan uskotaan vuosituhansien aikana hautautuneen tuhansia kokonaisia mammuttien ruumiita, jotka ovat säilyneet pakastuneina nykypäivään.

Siperian jäisestä kamarasta onkin kaivettu esiin lähes kokonaisina säilyneitä jäätyneitä mammutteja ja niiden kappaleita. Kuuluisin ja täydellisin kaikista on mammutinpoikanen Dima, joka löydettiin Koillis-Siperiasta vuonna 1977. Vajaan vuoden vanha Dima kuoli ehkä pudottuaan railoon tai suohon 39 000 vuotta sitten.

Nyt Dima on nähtävillä Helsingissä parhaillaan avoinna olevassa mammuttinäyttelyssä.

Suomesta löydetty luita ja hampaita

Myös Suomesta on löytynyt mammutin jäännöksiä, yhteensä yhdeksästä paikasta. Niistä tehtyjen radiohiiliajoitusten perusteella tutkijat ovat osoittaneet, että mammutteja käyskenteli suomalaisessa maisemassa, joskin hyvin erilaisessa kuin nykyään, noin 22 500 – 32 000 vuotta sitten.

Tämä merkitsee sitä, että toisin kuin ennen luultiin, paksu mannerjää ei tuolloin peittänyt Suomea, vaan jääkaudella oli täällä pitkä jäätön jakso.

Ensimmäinen meikäläinen mammutin jäänne on Iijoelta jo 1700-luvulla löytynyt mammutin poskihammas. Noin 32 000 vuoden ikäinen syömäväline on nykyisin Tukholman luonnontieteellisen museon kokoelmissa.

Viimeisin Suomessa tehty löydös on puolestaan Helsingin Herttoniemestä vuonna 1954 urheilukentän rakennustöiden yhteydessä paljastunut mammutin olkaluu.

Muita löytöpaikkoja ovat Lohtaja, Haapajärvi, Nilsiän Syvärijärvi, Tuulos, Helsingin Töölö, Espoo ja Pohja. Suomesta on toistaiseksi löytynyt vain yksittäisiä mammutin luita ja hampaita, eikä ainakaan vielä kokonaisia mammutin luurankoja.

Kansalaiset mammuttijahtiin

Suomen hapan maaperä on kymmeniä tuhansia vuosia vanhojen luiden säilymisen kannalta epäsuotuisa, mutta se ei silti tarkoita, etteikö mammutin fossiileja voisi yhä maastamme löytyä.

Geologian tutkimuskeskus ja Helsingin yliopiston luonnontieteellinen keskusmuseo kampanjoivat paraikaa mammuttien jäänteiden löytämiseksi. Yhteydenottoja on tullut eri puolelta maata, mutta mammutti on yhä kateissa.

Suomesta mammutin luita ja hampaita on mahdollista löytää lähinnä moreenista soranoton tai muun maansiirron yhteydessä.

Mikäli lapio sitten kalahtaa mahdolliselta mammutin luulta näyttävään jäänteeseen, kehotetaan löytäjää jättämään kappale paikoilleen ja ottamaan yhteyttä Luonnontieteellisen keskusmuseon mammuttipäivystykseen (0400-719 704) tai Geologian tutkimuskeskukseen (0400-160 091 ja 040-574 7465).

Numeroista löytäjä saa tarpeellisia lisäohjeita. Tutkija saattaa muun muassa haluta tutkia löydön ja sen ympäristön sellaisena kuin se oli.

Mammuttikampanja järjestetään yhteydessä Mammutin maailma –näyttelyn kanssa, mutta ilmoituksia mahdollisista löydöksistä otetaan vastaan myös näyttelyn päätyttyä.