Autoilu elämäntavan symboli

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Autoilu on tiivis osa arkeamme, monien mielestä moderni välttämättömyys, joka takaa mukavan elämän. Kriittisen näkemyksen mukaan autoilussa korostuu mukavuuden illuusio, joka on yksilökeskeisyyden ja työuran korostamisen ohessa voimistanut ympäristön sosiaalista myrkyttymistä ja perheiden ongelmia.

Nyky-yhteiskunnassa ihminen ei välttämättä ehdi kohtaamaan toista, kun on aina menossa jonnekin sen sijaan että olisi jossakin.

Ei tietenkään ole yksin auton vika, jos nykyihminen - erityisesti lapsi - jää liian usein vaille kaipaamaansa lämpöä, läheisyyttä ja kosketusta. Tietyt arvot ja arvostukset ohjaavat ihmisten käytöstä. Auto on kuitenkin yksi nykyisin yleisen elämäntavan symboleista, joka heijastaa arvomaailmaamme.

Autoilevan elämäntavan myötä on pitänyt rakentaa yhä uusia teitä, jotta liikenne ei ruuhkautuisi. Tästä on kuitenkin seurannut se, että liikenne kasvaa kasvamistaan, kun tarjonta on parantunut - ja ruuhkat ovat pysyneet ennallaan.

Autoileva elämäntapa merkitsee parhaimmillaan liikkumisen helppoutta ja vapauden tunnetta. Toisaalta se on tuonut ihmisten arkeen enemmän liikenneonnettomuuksia ja sitä kautta inhimillistä kärsimystä, ilmanlaadun heikkenemisen, melun, levottomuuden vapauden vastapainona, kiireen ja stressin sekä ruuhkat.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen erikoistutkijan Petri Tapion mielestä ihmiset ovat pääkaupunkiseudulla reagoineet autoilun haittavaikutuksiin kaupungeissa muuttamalla kaupungin reuna-alueiden haja-asutusalueille, esimerkiksi Keravalle, Kirkkonummelle ja Klaukkalaan.

Liikenteen aiheuttamien haittojen lisäksi reuna-alueille paetaan edullisempien asuntojen vuoksi. Väestötiheys Helsingin kantakaupungissa pieneni noin puoleen ja noin kymmenkertaistui sen ulkopuolella YTV-alueella vuosina 1950 - 2000.

Nykyään jopa Mäntsälästä ja Lahdesta käydään sankoin joukoin Helsingissä töissä. Ihmisten kaipuu puhtaaseen luontoon on paradoksaalisesti vain lisännyt liikennettä ja liikenteen aiheuttamia ympäristöongelmia, Tapio kiteyttää.

Miten käy autoilun tulevaisuudessa?

Tapio pohti autoilun ja muiden liikennemuotojen tulevaisuutta Elinympäristö ja liikenne -seminaarissa Helsingissä muun muassa kolmen noin vuoteen 2030 ulottuvan pikaskenaarion avulla.

Tapion mielestä kaikkiin kehityssuuntiin on olemassa aineksia nykyajassa. Ihmiset kuitenkin päättävät, mitä todella tulevaisuudessa tapahtuu. Tulevaisuus voi olla myös mielenkiintoinen sekoitus seuraavista skenaarioista tai sitten jotakin aivan muuta ja yllättävää.

Autoilun "keski-ikä" jatkuu

Yhden skenaarion mukaan jatkamme autoilua nykyiseen malliin samalla modernia, kiireistä, dynaamista, yksilökeskeistä ja maskuliinisuutta korostavalla tavalla.

Ihmiset jatkavat yhä suurempien autojen ostamista, ajavat yhä pidempiä matkoja, muuttavat yhä kauemmas työpaikoistaan ja ajavat yhä kovempaa yhä leveämpiä moottoriteitä pitkin.

Harrastuksiin kuljetaan yhä kauemmas ja kaupoissa käydään super- ja hypermarketeissa autolla. Vapaa-aikana katsotaan moottoriurheilua.

Tyypillinen tätä skenaariota symboloiva kulkuväline on tila-auto, jonka keskikulutus olisi noin 12 litraa satasella. Lomamatkat tehdään lentämällä Kanarian saarille.

Autoilun nuorennusleikkaus

Toinen skenaario on niin sanottu nuorennusleikkaus-vaihtoehto. Siinä harmaantuvasta autoilusta tehdään jälleen uusi, jännittävä, nuorekas ja seksikäs elämänmuoto, jossa radikaalilla teknisellä hyppäyksellä ja uuden tekniikan hyväksymisellä on keskeinen sija.

Kilvan kehitetään ja otetaan käyttöön ensin hybridiautoja ja kaasuautoja, sitten vetyautoja. Kojelaudat tungetaan täyteen ajotietokoneita, luiston- ja törmäysestoja, reaaliaikaista kuvapuhelinta jne. Tuotetaan pienimoottorisia ja pienipäästöisiä tila-autoja.

Skenaariota symboloivat Smartin kaltaiset innovaatiot, joiden keskikulutus olisi noin kolme litraa satasella. Auton rooli arjessa on edelleen tärkeä, mutta autoilu muuttaa muotoaan ja vähentää negatiivisia vaikutuksiaan. Lomamatkat tehdään suurnopeusjunilla.

Autoilun saattohoito

Nykyajassa on myös siemen auton hiljaiselle kuolemalle. Kolmannessa skenaariossa autoilun keskeinen arkea muokkaava merkitys vähenee.

Suomalainen yhteiskunta kaupungistuu lopullisesti, ja yhteys maaseudulla asuvaan sukupolveen hiipuu "luonnollisen poistuman" myötä. Urbaani elämätapa vieraannuttaa toisaalta ihmisiä luonnosta, mutta toisaalta luontoelämysten perässä autoilu jää pois.

Ihmiset miettivät tarkemmin, miksi liikkuvat ja arvostavat rauhallisempaa elämänrytmiä. Liikenne yhdistetään hyötyliikuntaan ja kaupassa käydään kävellen. Harrastukset haetaan läheltä kotia ja noin 20 prosenttia työväestöstä tekee osittaista etätyötä joko kotona tai kirjastojen yhteyteen perustetuissa etätyötuvissa.

Skenaariota symboloi sähköpotkulauta, jota alamäissä potkitaan itse ja ylämäissä käytetään sähkömoottoria, jonka tarvitseman sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt vastaisivat noin 0,1 litran bensankulutusta sadalla kilometrillä.

Parkissa ollessaan lautaan sijoitetut aurinkokennot lataavat osan akusta. Harrastuksina tehdään kotiläänin nähtävyyksiin sähköpyöräretkiä ja ulkomailla vieraillaan virtuaalisesti datapuvussa.

Ylen ympäristötietopalvelu