1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Uutisten artikkeliarkisto

Valasjahti ennen ja nyt

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Ihminen lienee pyydystänyt valaita parhaansa mukaan niin kauan kuin on kyennyt. Voi hyvin kuvitella, että iso eläin on herättänyt sekä kauhua että ihailua ja sen pyytäminen on ollut paitsi ravinnon hankintaa niin myös rituaalisesti tärkeä tapaus. Sitä se on edelleen monille alkuperäiskansoille, muun muassa inuiiteille, jotka kuvaavat pyyntikautensa päättävää valasjuhlaa nalukatakia "inuiittien jouluksi ja pääsiäiseksi".

Norjalaismies valaan kyljellä

Muistona esivanhempiemme arvomaailmasta on säilynyt kallioon maalattuja ja kaiverrettuja valaankuvia eri puolilla maailmaa. Norjan rannikolla valaat ja hirvet hallitsivat esihistoriallisten taiteilijoiden tuotantoa jo 7 000 vuotta sitten.

Valaanpyynnistä kertovat myös muun muassa runsaan 2 000 vuoden takaisista japanilaisista haudoista löydetyt käsiharppuunat, joskin tutkijat arvelevat laajamittaisen valastuksen alkaneen Japanissa vasta 1500-luvun loppupuolella. Vähitellen kehittyi pyyntitapa, jossa valastajajoukko ajoi eläimet isoihin verkkoihin harppunoitaviksi.

Myös inuiitit käyttivät valastuksessa verkkoja, jotka arktisilla alueilla punottiin hylkeennahoista. Toinen tapa oli vetää kajakit viimeisillään ritiseville keväjäille ja odottaa, joskus jopa viikkoja, kunnes merestä nousi valas metsästäjäporukan keihästettäväksi. Saalis syötiin tarkkaan – nahka oli erityistä herkkua – ja siitä, mikä ei ollut syötävää, tehtiin tarvekaluja. Isot luut olivat erinomaisia teltantolppia.

Kaupallisten valaanpyynnin ensimmäinen harppuunanlaukaus lasketaan ammutuksi Biskajanlahdella 900-luvulla. Pyytäjät olivat baskikansaa ja menetelmät vielä sen verran tehottomia, että jahdatut grönlanninvalaat uhmasivat alueella sukupuuttoa 1500-luvulle. Sitten vedet oli kuitenkin tyhjennetty, joten baskit suuntasivat Atlantille entistä isommilla veneillä entistä isompien valaiden perään.

Seuraavaksi kaupalliseen valaanpyyntiin ryhtyivät englantilaiset 1600-luvulla, ja pyynti laajeni laajenemistaan. 1780-luvun lopulla pohjoisen vesillä saalisti jo 250 englantilaista ja skotlantilaista valasalusta, joita eivät säädelleet mitkään rajoitukset. Väistämättä tuli aika, jolloin grönlanninvalaita ei enää löytynyt teurastettaviksi.

Ryöstöpyynti alkoi vähitellen epäilyttää

Kaupallisen valaanpyynnin seuraava vaihe alkoi Amerikassa, kun grönlanninvalaana sattumalta harppunoidun kaskelotin päästä saatiinkin yllättäen erinomaista kauppatavaraa, vahamaista öljyä, joka kelpasi lamppuihin ja lämmitykseen. Siitä alkoi raju jahti, jota vauhditti vastikään keksitty höyryvoima. Ensimmäiseksi sitä hyödyntämään ennättivät Norja, Britannia ja Venäjä.

Brittihallitusta oli kuitenkin jo alkanut arveluttaa valaiden riittävyys. Niinpä säädettiin laki, joka kielsi saalistamasta emoja ja poikasia ja määräsi veron alusmaissa jalostetulle valasöljylle. Norjalaiset vastasivat keksimällä kelluvat jalostamot, jotka olivat lainsäädännön ulkopuolella. Niiden lisäksi käyttöön otettiin räjähteet.

Valasöljy kävi kaupaksi ennen muuta poltto- ja voiteluöljynä, mutta valaista saatujen myyntituotteiden kirjo oli hyvin laaja saippuasta lannoitteisiin. Nahkateollisuus muun muassa pehmensi vuotia valasöljyn ja mineraalien sekoituksella, ja valaannahka sinällään kelpasi kenkien ja laukkujen raaka-aineeksi.

Myymättä ei jäänyt valaiden verikään, sillä siitä saatiin vanerin sideainetta. Hienoilla naisilla oli valaanluita korsettiensa tukena ja päivänvarjojensa ruoteina. Herrojen partasudeissa vaahtosivat ja hiuksissa kiilsivät valaanrasvatuotteet, ja shakkipelissä siirreltiin valaanluisia nappuloita.

Useiden valaslajien hiivuttua silmin nähden sukupuuton partaalle solmittiin ensimmäinen kansainvälinen valaansuojelusopimus vuonna 1931. Pyyntikielto koski grönlanninvalasemoja poikasineen sekä nuoria yksilöitä, jotka eivät vielä olleet lisääntymisiässä. Japani, Neuvostoliitto, Argentiina, Chile ja Saksa kuitenkin torjuivat sopimuksen.

Kansainvälinen valaanpyyntikomissio IWC perustettiin vuonna 1946 jakamaan valasvesillä yleistyvää niukkuutta eli säätämään pyyntikiintiöitä. Monet maat kuitenkin joko vähät välittivät pyyntirajoituksista tai kaunistelivat pyyntitilastojaan. Ilman rangaistusjärjestelmää sopimus kuihtui merkityksettömänä.

1970-luvun alkupuolella valaiden kohtalo nousi viimein YK:ssa sellaiseksi huolenaiheeksi, että kaupallinen valaanpyynti vaadittiin lopetettavaksi kymmeneksi vuodeksi. Vain Japani, joka oli Neuvostoliiton ohella maailman suurin valastajamaa, ei kannattanut sitä. IWC kuitenkin kaatoi hankkeen, ja useat uudet yritykset jäivät yhä tuloksettomiksi aina vuoteen 1982, jolloin IWC kielsi kaupallisen valaanpyynnin vuodesta 1986 alkaen.

Pyynti jatkuu tieteen nimissä

IWC:n sopimus ei kuitenkaan viime kädessä sido jäsenmaita. Komission sääntöjen mukaan muutoksista vuoden 1946 sopimukseen ei tarvitse välittää, kunhan valittaa niistä puolentoista kuukauden kuluessa, kuten Japani, Norja, Neuvostoliitto ja Peru vuonna 1982 heti tekivätkin.

Sittemmin IWC:n työ on alkanut painottua yhä enemmän valaiden suojeluun, kun komissioon on liittynyt maita, jotka eivät harjoita valaanpyyntiä missään määrin. Kokoukset ovatkin nykyään varsin myrskyisiä, ja viime kesänä Japani uhkasi erota IWC:stä.

Pihvi valaanlihasta

Norja jatkaa edelleen kaupallista pyyntiä, mutta Japani vetoaa nykyisin omassaan tieteellisiin tarkoituksiin, mikä IWC:n sääntöjen mukaan kelpaa pyyntisyyksi. Liha kuitenkin myydään syötäväksi. Islanti aloitti loppukesästä oman jahtinsa tieteellisenä mutta suunnittelee muuttavansa sen kaupalliseksi vuonna 2006.

Norja pyydystää nykyisellään yli 500 lahtivalasta vuodessa. Japanilaisten saaliiksi jää noin 440 lahtivalasta, 50 bryden- ja 50 seitivalasta sekä kymmenen kaskelottia. Islanti, joka nyt jatkaa valaanpyyntiä 17 vuoden tauon jälkeen, on ilmoittanut saalistavansa 38 lahtivalasta vuosittain.

Valaidensuojelijoiden mukaan harppuunoihin on maailman merillä kuitenkin jäänyt monen muunkin lajin edustaja, kun kukaan ei ole katsomassa. Todisteeksi on esitetty japanilaisten lihatiskien ja ravintoloiden lihanäytteitä.

Anniina Wallius YLE24

Hampaita ja hetuloita

Järkisyitä vai verenhimoa?

Lue seuraavaksi