Maailman ruokapäivä muistuttaa nälkäongelmasta

Yle Uutisten artikkeliarkisto

YK:n julistamaa Maailman ravintopäivää vietetään jälleen torstaina. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta maailman ravinto-ongelmasta ja lisätä solidaarisuutta nälästä, aliravitsemuksesta ja köyhyydestä kärsiviä kohtaan.

YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO julisti lokakuun 16. päivän Maailman ravintopäiväksi vuonna 1979. YK:n yleiskokous vahvisti päivän viettämisen seuraavana vuonna päätöslauselmallaan, jonka mukaan ruoka on ihmisen selviytymisen ja hyvinvoinnin välttämätön edellytys ja perustava inhimillinen välttämättömyys.

Ruoka tappaa - ja sen puute

Kun meillä puhutaan ruuasta tai ravitsemuksesta otsikkoihin nousevat yleensä aivan muut asiat kuin aliravitsemus ja nälkä, muun muassa sydän- ja verisuonisairaudet ja syövät.

Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ravintoperäiset sairaudet ovat tärkeimpiä kuolinsyitä. Meillä ruokapolitiikan kärki kohdistuukin ennen muuta liikalihavuuden ehkäisemiseen ja ihmisten ravintotottumusten muuttamiseen terveellisemmiksi.

Maailmanlaajuisesti ensisijainen kuolinsyy on kuitenkin yhä ruoan puute.

Arviot nälkäänäkevien määrästä vaihtelevat 800 miljoonasta jopa 1,2 miljardiin. Aliravituista 96 prosenttia asuu kehitysmaissa. 1,2 miljardia ihmistä joutuu selviytymään alle dollarilla päivässä ja joka toisen maapallon asukkaan on tultava toimeen päivittäin alle kahdella dollarilla.

Vaikka nälkä kurnii ennen muuta kehitysmaiden maaseutuväestön vatsoissa, nälkä on tuttu tunne monelle teollisuusmaan ihmisellekin. Esimerkiksi maailman suurimmassa elintarvikkeiden tuottajamaassa Yhdysvalloissa aliravitsemuksesta kärsii jopa 30 miljoonaa ihmistä.

Paitsi maita ja maanosia, nälkä koettelee puolueellisesti myös yksittäisiä ihmisiä. Jokaisesta maapallon kymmenestä nälkäisestä seitsemän on naisia. Kolmannes kehitysmaiden pikkulapsista on aliravittuja ja 192 miljoonaa kärsii proteiinin ja energian puutteesta. Nälkään menehtyy joka päivä 11 000 lasta.

Eniten nälästä kärsiviä ihmisiä on Aasiassa. Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan mukaan yksinomaan Intiassa nälkään näkeviä on enemmän kuin koko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Kiinassa ja muissa Itä-Aasian maissa aliravitsemusta on pystytty vähentämään viimeisen parin vuosikymmenen aikana: aliravittuja on nyt 12 - 16 prosenttia väestöstä. Se sijaan eteläisessä Aasiassa luku on yleensä yhä selvästi päälle 20 prosenttia.

Latinalaisessa Amerikassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa aliravittuna elää noin joka kymmenes ihminen. Pahin tilanne on silti edelleen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa kolmannes väestöstä kärsii ruoan puutteesta.

Entä jos tuet ohjattaisiin nälän vähentämiseen?

Suomalaiset maataloustuottajat, maidontuottajien lisäksi nyt myös viljanviljelijät, ovat huolissaan EU-tukiensa jatkumisesta.

Euroopan mittakaavassa suomalaisten huoli on ymmärrettävää, onhan täällä kasvukausi huomattavasti lyhyempi kuin esimerkiksi unionin suurissa tuottajamaissa Hollannissa ja Saksassa.

Maailman mitassa rikkaiden maiden itselleen maksamat maataloustuet ovat kuitenkin eettisesti vähintäänkin arveluttavia. Maailman elintarvikeohjelman WFP:n mukaan vauraat kansakunnat näet sijoittavat erilaisiin omille viljelijöilleen suunnattuihin maataloustukiin huikeat 300 miljoonaa dollaria joka viikko.

Suomessa hiljan vierailleen WFP:n pääjohtajan James T. Morrisin mukaan tuolla summalla voitaisiin pyyhkiä olemattomiin koko tämänvuotinen ruoka-avun tarve maailmassa ja päästä huomattavasti lähemmäksi nälkää näkevien määrän puolittamista vuoteen 2025 mennessä, kuten YK on tavoitteekseen asettanut.

Miten käy meren viljalle?

Kala on maailman väestön tärkeimpiä ravintolähteitä. Vuosittain pyydetty sata miljoonaa tonnia kalaa muodostaa noin 16 prosenttia ihmisen nauttimasta eläinvalkuaisesta.

Varsinkin kehitysmaille kala on sekä tärkeä eläinvalkuaisen että myös vientitulojen tuoja. Koko maailmassa kalaa myydään vuosittain 59 miljardin euron arvosta ja noin puolet kaloista ja kalatuotteista tulee markkinoille kehitysmaista.

Jos kalakauppa kukoistaakin, kaloilla itsellään ei mene kovin hyvin: riistokalastuksen, kalavesien huonon hoidon ja vesien saastumisen takia monet kalakannat ovat vakavasti vaarantuneet.

FAO seuraa kalakantojen tilaa 600 kohteessa eri puolilla maailmaa. Järjestön mukaan noin puolessa seuratuista kohteista harjoitetaan täysimittaista mutta ei kuitenkaan liiallista pyyntiä. Vajaassa neljännessä kalastus on niin maltillista, että sitä olisi jopa varaa tehostaa.

Huolestuttavinta kuitenkin on se, että viime vuonna tutkituista alueista peräti 28 prosenttia oli sellaisia, joissa kalakannat kärsivät selvästi liikapyynnistä ja osa kalakannoista oli jo tuhoutunut.

Kymmenen arvokkaimman pohjakalalajin - muun muassa turskan - kannat ovat kutistuneet jopa 45 prosenttia viimeisen viidentoista vuoden aikana. Pääsyynä on riistokalastus, mutta kantoja verottavat myös saasteet ja luultavasti myös ilmaston lämpeneminen.

Tekniikan kehitys on muuttanut kalastusta rajusti. Kalastaja ja vene -pyyntiyksiköt ovat maailman merillä jo harvinaisia, kalaa imuroidaan yhä useammin suurilla teollisilla pyyntialuksilla.

Tehokkuuden parantaminen edellyttäisi entistä parempaa kalakantojen tuntemusta ja hoitoa, jotta liikakalastus ja kantojen hupeneminen saataisiin estettyä.

Mikäli kalakannat halutaan turvata, tärkeää on myös etsiä vastauksia perustavaa laatua oleviin kysymyksiin: kenelle kalastus ylipäätään pitäisi sallia ja missä?

Ylen ympäristötietopalvelu