Ihminen valon vallassa

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Aurinko ja valo on jo aikojen alusta eri kulttuureissa yhdistetty myönteisiin asioihin: elämään, voimaan, jopa jumaluuteen. Lääketieteessä valon parantavasta voimasta on puhuttu antiikista lähtien. Keinovalossa toimivan nykyihmisen monet elintoiminnot virittyvät edelleen luonnonvalon mukaan. Suomessa äärimmäisen vaihtelevissa valo-oloissa eläminen tuo elämään kaivattua muutosta, mutta myös yhden stressitekijän lisää.

Auringonvalo on ravinnon ja lämmön ohella elämän perusedellytyksiä. Se säätelee olennaisesti luonnon kiertokulkua, jossa energisen tekemisen, lisääntymisen, kasvun ja kukinnan ajanjaksot vuorottelevat kypsymisen, levon ja latautumisen jaksojen kanssa.

Lähellä luontoa elänyt ihminen noudatti luontevasti luonnonvalon aikaa. Auringon lasku tarkoitti päivän loppua ja seuraavan vuorokauden alkua. Päivät olivat eri pituisia vuodenajoista riippuen. Valoisat kevät ja kesä olivat kiihkeää toiminnan aikaa, päivän lyhetessä ja pimeän tihentyessä elettiin hiljaisemmin, pidettiin ”hämäränhyssyä”. Juutalaisten ja muslimien kalenterit, joita nykyisin käytetään vain uskonnollisiin tarkoituksiin, aloittavat päivänsä edelleen auringonlaskusta.

Sähköllä valaistuissa toimistoissa ja kodeissa valo ei enää määrittele tekemisen puitteita, sillä sitä on saatavilla aina. Valon luomalla rytmillä ei ole työelämässä oikeastaan enää mitään merkitystä: työtä tehdään päivin ja öin ja esimerkiksi Suomessa säännöllisen epäsäännöllistä vuorotyötä tekee vähintään 200 000 ihmistä.

Pimein vuodenaika on nykyään tehokkaimman työskentelyn aikaa ja kesällä, kun ihminen luontaisesti olisi vireimmillään, vietetään pisin lomakausi. Tuotannon tehokkuus on toki kasvanut, mutta samalla olemme menettäneet yhteyden ihmiskehon yhä luonnostaan noudattamaan rytmitykseen. Tästä aiheutuu monenlaista haittaa.

Valo virkistää ja virittää

Nykyään pitkälti keinovalossa toimiva ihminen on yhä biologinen olento, jonka monet elintoiminnot ja psyykkinen tila virittyvät ja rytmittyvät luonnonvalon mukaan. Valo ja sen tahdittamat biorytmit vaikuttavat mm. hormonitoimintaan, aineenvaihduntaan, mielialaan, uneen, kasvuun, seksuaaliseen halukkuuteen, yleiseen vireystilaan jne.

Silmien lisäksi myös iho vastaanottaa viestiä valoisuudesta ja antaa toimintaohjeita elimistölle. Hiljattain on muun muassa kokeiltu valohoidon antamista polvitaipeisiin jet lagin eli aikaerorasituksen hoidossa rohkaisevin tuloksin.

Yleisesti tiedetään, että valo virkistää. Se vähentää unihormoniksikin kutsutun melatoniinin tuotantoa aivojen käpylisäkkeessä ja estää uneliaisuutta lisäävän kehon lämpötilaa laskevan vaikutuksen.

Kirkas valo vaikuttaa myös autonomisen hermoston ja mantelitumakkeen toimintaan. Pimeyden on havaittu esimerkiksi voimistavan pelottavan kuuloärsykkeen synnyttämää reaktiota ja johtavan refleksinomaisen säikähdyksen korostumiseen. Tämä voidaan estää kirkasvaloaltistuksella. Onkin mahdollista, että kirkasvalohoitoa voitaisiin soveltaa esimerkiksi etsittäessä keinoja lievittää stressin kokemista.

Valoaltistus myös lisää mielialaan vaikuttavan serotoniinin tuotantoa käpylisäkkeessä, josta serotoniini siirtynee autonomisen hermoston sympaattisen osan tai mahdollisesti "sisäisen kellon" hermosolujen käyttöön.

Silmään tuleva valo vaikuttaa nopeasti sisäiseen kelloon vieviin hermosyihin, joista osa käyttää serotoniinia kemiallisen viestinsiirron välittäjäaineena. Tämän takia on mahdollista, että kirkas valo parantaa mielialaa.

Valoa voidaankin pitää eräänlaisena luomulääkkeenä, jonka annos on määritettävissä valon voimakkuutta tai valoaltistuksen kestoa säätelemällä. Valo ja melatoniini vaikuttavat myös hermosolujen muiden välittäjäaineiden toimintaan ja mahdollisesti sitä kautta tunnetilojen, esimerkiksi ahdistuneisuuden, säätelyyn.

Jaana Jetzinger, YLE24