1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Uutisten artikkeliarkisto

Ympäristöuutisoinnin kasvu laantunut

Tutkijoiden mukaan ympäristöuutisoinnin nopein kasvu on takanapäin niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa. Osittain syynä voi oll aympäristöaiheiden integroituminen osaksi muita aiheita, arvioidaan Ympäristöviestinnän tutkimus Suomessa -julkaisussa.

Tutkijoiden mielestä yksi osoitus kasvun laantumisesta on TV2:n Ympäristöuutisten lopettaminen sekä Helsingin Sanomien viikoittaisten Tiede ja ympäristö –sivujen muuttuminen ensin Tiede–sivuiksi syyskuussa 2001 ja sitten Tiede & Luonto –sivuiksi viime syyskuussa.

Varsinaisten ympäristöjuttujen ja –ohjelmien lisäksi ympäristöaiheita kuitenkin käsitellään myös osana muuta tiedonvälitystä. Ympäristöinvestoinnit ja valtion ympäristöverot sopivat aiheeksi myös lehtien taloussivuille ja liikennesivut täyttyvät jutuista, joissa voidaan käsitellä vaikkapa autojen hiilidioksidipäästöjä.

1990-luvun aikana ympäristökysymysten käsittely muiden aiheiden sivujuonteena näyttäisikin lisääntyneen.

Toinen tärkeä syy kasvun hiipumiseen on julkisuussykliteorian mukainen väsyminen monimutkaisiin aiheisiin, kuten luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen tai kasvihuoneilmiöön, jotka hitaasti mutta vääjäämättömästi tapahtuvat kaiken aikaa ilman näyttäviä yksittäisiä huippukohtia.

Myös ulkomaita koskevissa tutkimuksissa on raportin mukaan saatu viitteitä ympäristöasioiden entistä vähäisemmästä käsittelystä tiedotusvälineissä.

Yhdysvalloissa 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskun jälkeen maailman mielenkiinto kääntyi tähän hallitsevaan aiheeseen. Tutkijoiden mukaan ympäristöuutisoinnin määrään vaikuttaakin voimakkaasti paitsi ympäristöasioiden oma kiinnostavuus myös muiden uutisaiheiden kiinnostavuus.

Ympäristönsuojelu saavuttanut osan tavoitteistaan

Ympäristöuutisoinnin kasvun taittuminen ja mahdollinen vähentyminen voi johtua tutkijoiden mukaan myös siitä, että ympäristönsuojelu on saavuttanut osan tavoitteistaan.

Suomessa erityisesti pistemäiset päästöt ovat vähentyneet ja ympäristön tila on joiltakin osin parantunut, joten tiedotusvälineitä kiinnostavia negatiivisia, selkeitä ja yksiselitteisiä uutisia ei synny samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Nykyiset ympäristömuutokset ovat vaikeammin hahmotettavia, monialaisia ja moniulotteisia vyyhtejä, joista on entistä vaikeampi tehdä helppotajuisia uutisia.

Ympäristöongelmiin liittyy ekologian lisäksi taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia näkökulmia, mikä näkyy myös yritysten viestinnässä, kun ns. yhteiskuntavastuuraportointi on korvaamassa ympäristöraportointia. Monissa kysymyksissä pelikenttä on vielä muuttunut globaaliksi entisestä kansallisesta ja alueellisesta lähtökohdasta.

Talouskasvu ja ympäristönsuojelu tukevat toisiaan

Ympäristönsuojeluun liittyvää konfliktiherkkyyttä ja median kaipaamaa ristiriitaa on alkanut vähentää se, että yhä useammat kansalaiset pitävät talouskasvua ja ympäristönsuojelua toisiaan tukevana.

Tilastokeskuksen kyselytutkimusten perusteella 59 prosenttia suomalaisista uskoo ympäristönsuojelun lisäävän työllisyyttä ja 37 prosenttia uskoo talouskasvun ja ympäristönsuojelun olevan mahdollisia samanaikaisesti.

Erik Wahlströmin jo 1990-luvun alkupuolella esittämä näkemys ympäristökysymysten harmaantumisesta näyttää pitävän paikkansa. Ympäristöonnettomuuksien ja muiden jymyuutisten taustalla on ympäristöjulkisuuden jokapäiväinen harmaa massa.

Samanaikaisesti kun kuluttajien vihreät valinnat ovat arkipäiväistyneet, ovat myös monet ympäristöongelmat ja –kysymykset muuttuneet tutuiksi ja moneen kertaan käsitellyiksi asioiksi. Vakiintuneet aiheet eivät enää välttämättä ole riittävän myyviä ylittämään uutiskynnystä.

Kun uutiset kilpailun paineessa yhdenmukaistuvat, yhä harvempi taho uskaltaa ottaa riskiä uutisoida omaperäisesti aiheista, joista muut eivät uutisoi. Yhdenmukaistumista lisää kustannussäästöjen tavoittelu: samaa aineistoa käytetään yhä enemmän eri yhteyksissä.

Tiedotusvälineiden huomio ympäristöasioihin vaihtelee sykleittäin

Ympäristöviestinnän käsite on laaja: useimmiten sillä tarkoitetaan ympäristöasioita koskevaa viestintää, mutta ympäristöviestintää voi olla myös vaikkapa tuulen mukana kulkeutuva savunhaju tai jokin luonnossa saatu elämys.

Ympäristöviestintää tutkineiden kirjoittajien mielestä olennaisin ero suhtautumisessa ympäristöviestintään on kuitenkin se, että toiset katsovat ympäristöviestinnän sisältävän ajatuksen ympäristönsuojelun toivottavuudesta, kun taas toiset suhtautuvat ympäristöviestintään vähemmän tavoiteorientoituneesti.

Tiedotusvälineiden huomio ympäristöasioihin vaihtelee sykleittäin. Tutkijat luonnehtivat median ympäristökysymyksistä antamaa kuvaa kapeaksi ja pirstaleiseksi. Etenkin joukkotiedotuksessa painottuvat yksittäiset tapahtumat, eivätkä ilmiöiden väliset suhteet.

Ympäristökysymysten eräät piirteet, kuten moniulotteisuus, epävarmuus ja pitkä ajallinen kesto sopivat huonosti median uutiskriteereihin.

Jollakin tapaa luonto ja ympäristö kuitenkin ovat läsnä monissa ohjelmissa: dokumenteissa, viihdeohjelmissa, elokuvissa ja mainoksissa. Ainakin sitä pidetään jo faktana, että pitkällä aikavälillä media vaikuttaa ihmisten käsityksiin ympäristöasioista.

Ylen ympäristötietopalvelu