Kaahailu on osalle elämäntapa

Sosiologi Heli Vaaranen väitteli kesäkuussa Helsingin yliopistossa autohurjastelua harrastavista nuorista. Hän pyrki selvittämään, miksi nuoret kaahailevat ja mikä kaahailussa vetoaa.

Väitöskirjaa tehdessään Vaaranen tutustui läheisesti kaahausta harrastavien nuorten ryhmään ja oli usein heidän kyydissään.

Vaarasen mukaan nuorten kaahailukulttuuriin liittyy rappioromantiikka, jossa autoilevan ryhmän moraalin romahduta pidetään ansiona ja suoraselkäisyyttä ja vastuullisuutta puolestaan vastenmielisenä.

Kun tähän liitetään alkoholin ja autoilun yhdistäminen, suomalaisen ajotaidon arvostus ja moottoriurheilun idoleihin samastuminen, tilanteet saattavat riistäytyä käsistä.

Viikonloppujen kaahailukulttuuriin kuuluu Vaarasen mukaan myös legendojen luominen: parhaita tarinoita saattavat olla ne, joissa on paettu poliisia. Eliittiin kuuluvat ne nuoret, jotka ovat onnistuneet hallitsemaan autoaan ääritilanteessa; sankareita puolestaan ovat onnettomuuksista selvinneet tai niissä menehtyneet nuoret.

Kaahailukulttuuriin kuuluu yleensä mittely toisten ryhmien kanssa. Samalla nuoret käyvät kisaa oman ryhmänsä arvostuksesta ja siitä, kuka on ryhmän jäsenten silmissä ”kingi”. Vauhdin hillitseminen saattaa tarkoittaa ryhmän ulkopuolelle jäämistä.

Vaarasen tutkimuksen mukaan tyttöystävien rooli ei ole yllyttää poikia kaahaamaan, vaan he yrittävät yleensä hillitä vauhtia ja estävät humalassa törttöilyä. Porukan muut tytöt sen sijaan voivat ryhtyä yllyttämään kuskia.

Riskin tuoma nautinto pysäyttää ajan auton sisällä ja kaikki tuntuu tapahtuvan tässä ja nyt. Arkihuolet unohtuvat ja vihan tai epätoivon tunteet ohjautuvat vaaran ja pelon hallintaan, mikä helpottaa oloa, Vaaranen kuvailee artikkelissaan Helsingin Sanomissa.

Rappioromantiikan haastaminen ei ole helppoa kulttuurissa, joka arvostaa uhoa ja hullunrohkeutta äärimmäisyyteen asti, Vaaranen toteaa.