Eurooppa valmistautuu mahdollisuuksien digiaikaan

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Internet ja muut uusmediat eivät syrjäytä televisiota digitaalitekniikankaan aikakautena. Sen sijaan digi-tv ottaa paljon nykyisiä tietokoneen tehtäviä.

Näin ennustaa Ylen strategisen suunnittelun päällikkö Ismo Silvo, jonka puheenvuoro avasi Helsingissä käytävän audiovisuaalipoliittisen foorumin ensimmäisen päivän työrupeaman torstaina.

Opetusministeriön sekä EU:n komission järjestämä, perjantaihin jatkuva seminaari on yksi Suomen EU-puheenjohtajuuskauden tietoyhteiskuntatapahtumista.

Monet asiantuntijat ovat pitäneet television uhkana uudella vuosituhannella ennen muuta Internetiä. Verkko tarjoaa yhä enemmän myös audiovisuaalisia palveluja ilman tv-yhtiöiden ja tv-asemien kaltaisia välikäsiä. Näiden kuihtuessa katoaisi vähitellen myös televisio.

Tätä näkemystä horjuttaa Silvon mukaan kansallisen television jatkuva ja valtava suosio. Eri EU-maissa yhtä kansallisen oman maan kanavaa katsoo illan parhaana aikana 30, jopa yli 50 prosenttia yleisöstä.

Satelliittiviritin ei vielä riitä

Kansallinen televisio on eurooppalaisten kansojen kulttuurista identiteettiä ylläpitävä voima, jota suuri yleisö ei noin vain vaihda tietokoneen ruutuun.

Tavallaan kansallinen tv on väline, joka välittää eurooppalaisille rakkaimpia kulttuurisia elementtejä: se tarjoaa foorumin polittisen keskusteluun ja mielipiteenmuodostukseen, ikkunan historiallisille tulkinnoille, jotka auttavat meitä ymmärtämään tai ainakin prosessoimaan oman aikamme ilmiöitä.

Tottumus ei ole niinkään rajoitus kuin voimavara siirryttäessä digitaaliseen tv:n aikakaudelle. On luonnollista, että uusien palvelujen tuottajat haluavat tarjota antinsa sellaisessa mediassa, jota massat katsovat.

Kenttä näyttää ainakin toistaiseksi päinvastoin elitistiseltä. Nyt digitaalinen lähetystoiminta tavoittaa vain 3 - 4 prosenttia Euroopan talouksista (5 - 6 miljoonaa ihmistä) ja on käytännössä tilauskanavien varassa.

Lisäksi "digitaalisuus" on suurimmassa osassa Eurooppaa vain monikanavainen satelliittiviritin perinteisen lähetysverkon päässä. Digitaaliaika on Euroopassa siis tavallaan alkanut ja toisaalta ei, Silvo päättelee.

Tilanne muuttuu, kun yleisradioyhtiöt saavat uudet lähetysverkkonsa käyttöön. Tuolloin digitaali-tv voi muodostua tv:n perinteisen suosion ja uusien palvelujen myötä kansalaisten tärkeimmäksi portiksi sähköiseen tietoyhteiskuntaan.

Hukataanko digi-tv:n mahdollisuudet?

Monet asiantuntijat uskovat, että digitaalisen kotivastaanottimen kautta käydään 5 - 7 vuoden päästä enemmän verkkokauppaa ja käytetään enemmän tietoyhteiskunnan palveluja kuin PC:n, tietokoneen, välityksellä.

Vielä hurjempi on ennuste, että samassa ajassa suorista tv:ssä tarjottavista ostopalveluista saatavat tulot ylittävät tv-mainosten ja kanavamaksujen tuoton, jopa tv-lupamaksut mukaan lukien.

Ennustetta vastaan puhuu se, että vielä Euroopassa ei ole edes sovittu tulevan digitaali-tv:n ohjelmistostandardista. Nopeimmat tuotot toisi järjestelmä, jossa televisio yksinkertaistettuna on edelleen "vain televisio", joskin interaktiivinen ja monipuolisemmat teksti-tv-palvelut mahdollistava.

Pitkän aikavälin taloudelliset näkökohdat puoltavat ns. avointa teknologiaa. Tässä tv avautuisi ulkopuolisille sisällöntuottajille eli soveltuisi myös painetun median, televiestinnän, opetuksen ja tieteen, julkisen sektorin ynnä muiden toimijoiden käyttöön ja välitykseen.

Televisiosta tulisi näin erilaisten verkkojen ja verkostojen keskimmäinen solmu. Oman verkkonsa käytöstä tv-yhtiöt perisivät ulkopuolisilta sisällöntuottajilta maksua, jolla voitaisiin tukea laajentuvaa eurooppalaista sisältötuotantoa.

Digitaalinen tv on edelleen tv, ja sen on oltava parempi tv, visioi Silvo. Eurooppalaisilla digisuunnittelijoilla on nyt amerikkalaisiin nähden teknologinen etumatka, jota ei tule hukata viivyttelyyn tai väärän standardin valintaan.

Timo Kivistö