Kekkosen kädenjälki näkyi Linnan ruokalistoissa

Presidentti Urho Kekkonen uudisti presidentillisiä ruokalistoja, ilmenee Ritva ja Risto Lehmusoksan tuoreesta tietokirjasta Urho Kekkosen pöydässä.

kulttuuri

Kekkosen pitkällä presidentikaudella Linnan juhlapöydässä ei enää tarjottu pelkästään vasikkaa, kananpoikaa ja häränlihaa, vaan entistä useammin ruokalistoille löysivät tiensä myös poro, hirvi ja lammas. Myös Kekkosen rakkaus kotimaiseen kalaan ja kotimaisiin marjoihin näkyi tarjoiluissa. Ruokien esille laitossa korostui selkeys, sillä Kekkonen vierasti liiallista koristeellisuutta. Viralliset lounaat ja päivälliset teettivät niin paljon työtä, ettei Linnan henkilökunta kyennyt niitä yksinään hoitamaan. Keittiöpalvelut tilattiinkin helsinkiläisiltä luottoravintoloilta, joita olivat Seurahuone, Motti ja Marski. Makkaraa ei lainkaan, maksaa vain pakon edessä Kotioloissa Tamminiemessä presidenttipari nautti emännöitsijä Meeri Valkeasalon johdolla valmistettua suomalaista kotiruokaa. Legendaarinen emännöitsijä palveli Kekkosta vuodesta 1956 aina vuoteen 1974 eli eläkkeelle siirtymiseensä asti. Sekä Urho että Sylvi Kekkonen olivat kaikkiruokaisia, mutta makkaroita oli turha hakea Tamminiemen ruokapöydästä. Vain yksi ruokalaji ei maistunut Kekkoselle ollenkaan, ja se oli maksa. Koska maksasta saa runsaasti rautaa, emännöitsijä valmisti sitä silti vähintään joka toinen viikko. Kun presidentti kuuli tulossa olevasta maksapäivästä, hän huokaisi: - Taas se kohtalon ruoka. Kai sitä pitää uhrautua. Hapanleipää pientilan emännältä Padasjoelta Presidentti Kekkonen rakasti tummaa, voimakkaan hapanta leipää. Hän tutustui padasjokelaisen emännän Helmi Westerlundin hapanleipiin ja pyysi saada niitä itselleenkin. Pientilan emäntä vastusteli ensin, mutta lopulta leipätingistä sovittiin, ja Westerlund leipoi 1960- ja 1970-luvuilla kerran kuussa kuusi suurta hapanleipää Tamminiemen herralle. Tamminiemessä emännöitsijä pieni saapuneet leivät neljään osaan ja leikkasi jokaisen ohuiksi viipaleiksi. Lopuksi hän kuivasi viipaleet uunissa. Käpertyneet palaset eivät maistuneet hapankorpuilta, vaan olivat hieman imelähköjä ja todella herkullisia. Helmi Westerlund lähetti leipiään Kekkoselle siihen asti, kunnes paheneva reumatismi esti leipomisen. Uusi hapanleivän toimittaja löytyi Keski-Suomesta Konnevedeltä. Israelilaisista käärepapereista hämminkiä Egyptissä Edustuspäivällisilläkin presidentti Kekkonen suosi suomalaisista raaka-aineista valmistettuja suomalaisia ruokia. Tätä periaatetta noudatettiin myös presidentin Egyptiin tekemällä valtiovierailulla vuonna 1967. Pääruuaksi Kekkonen tarjosi isännälleen Gamal Abdel Nasserille lämminsavustettua Tenon lohta ja korvasienimuhennosta, parsannuppuja, vihreitä herneitä, vihreitä papuja ja tilliperunoita. Operaatiota varten Valiolta lainattiin kylmärekat, jotka toimivat Kairossa myös kylmäsäilytystiloina. Lohet toimitettiin ravintola Motin keittiöön valmiiksi savustettuina, ja sieltä ne kuljetettiin erikoispakkauksissa hyhmäisinä Egyptiin. Perillä ruuat joutuivat turvamiesten tarkastukseen. Hämminkiä turvamiehissä aiheuttivat israelilaisten sitruunoiden käärepaperit, jotka löytyivät Suomesta tuodusta hedelmälaatikosta. Uhkaava tilanne laukesi, kun käärepaperit kiireesti poistettiin ja poltettiin. Urho Kekkosen pöydässä -teoksen julkaisija on Ajatus Kirjat. Ritva ja Risto Lehmusoksan edellinen teos, Mannerheimin pöydässä, palkittiin vuoden 2003 parhaana keittokirjana. STT