Silminnäkijähavaintoja kriisialueelta

Tällä sivulla on YLE24:n saamia silminnäkijähavaintoja Aasian maanjäristysalueelta.

Kotimaa

Olimme ehtineet reissata yli viikon Thaimaassa, kunnes heräsimme ensimmaistä aamua Khao Lakissa. Paratiisi muuttui kuolemantantereeksi. Kannoimme loukkaantuneita ihmisiä hotellimme pihan "kenttasairaalaan", yritimme pitää eloonjääneita, läheisensä menettäneet jollain tavoin järjissään. Aikuisia, lapsia. Pahimpia emme voineet auttaa, silla heitaä ei enää ole - he lojuvat monimetrisen liejun, 10-metrisen aallon puskeman bungalowi- ym. rakennusjätteen seassa - monta sataa metriä rannan viivasta mantereelle päin. Jälkijäristysten ja jälkiaaltojen pelko oli jatkuvasti olemassa. Me, jotka vielä pystyimme, juoksimme ylös vuorille. Moni yöpyi viidakon keskellä tai hätäleireissä vuorten rinteillä. Emme saaneet mitään tietoa kylämme ulkopuolelta, sähköt poikki, puhelimet eivät toimineet - paikka oli kuin aavekaupunki sodan keskellä. Kylä, jossa oli kymmeniä hotelleja ja resortteja, jäljellä on varmuudella ainakin kaksi. Minkäänlaista organisoitua pelastustoimintaa ei ollut - tieto ei kulkenut meille asti 15 minuutin matkan päästä, missä ihmisiä jo evakuoitiin Phuketin lentokentälle. Meille oli kerrottu, että eteläinen Phuketin suunta on vielä järkyttävämmässä kunnossa ja sinne ei kannata suunnata, mutta totuus taisi meille valjeta vasta päästyämme lähtemään paikastamme autokyydillä pohjoiseen Takuapaan. Jäljellä ei ollut yhtään mitään - vain ruumiita, liejua ja tuhoutuneiden rakennusten kappaleita. Kalma ja kalma. Kiitos hotellimme johtajalle, joka piti meitä hengissä, kiitos pienelle, monikansalliselle resorttimme turistijoukolle - hengissä ollut pieni joukko piti toisensa jollakin tavalla järjissään. Kiitos thai-ihmisille, heidän uskomaton auttava käsi on pelastanut meidät nyt jo Bangkokiin. Jutta ja Heikki Taskinen -------------------------------------------------------------------- Olimme pienessä kylässä Krapin kaupingin lahella, Ao Nangissa järistyksen sattuessa. Emme nähneet ensimmaistä aaltoa, joka tuhosi pahoin rantabulevardin kaupat ja ravintolat seka murskasi miltei kaikki veneet rannan tuntumassa. Ao Nang sijaitsee Phi Phi saaren takana, joten vauriot olivat lievemmät kuin muualla. Tänään (29.12) kävimme Krapin kaupungin sairaalassa tarkastamassa tarvitaanko verenluovuttajia tai vapaaehtoisia, mutta vaikka tilanne on edelleen paha, on se jo ilmeisesti hieman selvenemään päin. Sairaalassa oli ollut kaksi suomalaista, mutta joidenkin tietojen mukaan heidät olisi jo lahetetty Bangkokiin tai Suomeen. Tämän hetkinen tilanne on puhtaan ruuan ja juomaveden kanssa hyvä, joten jatkamme matkaamme Ko Samuille ja jos tilanne ei pahene, palaamme Suomeen vasta tammikuussa. Simo Miettinen, Krapi, Thaimaa --------------------------------------------------------------------------------- Olimme rannalla, kun huomasimme veden nousevan hetki hetkeltä. Muutaman epäuskoisen sekunnin kuluttua tajusimme meren muuttavan maalle, tuhoavan kaiken tielleen sattuvan valtavalla voimalla. Aloitimme ankaran ponnistelun hengissäsäilymiseksi. En osaa sanoa, kuinka kauan meni ensimmäisen ja toisen aallon välillä, mutta toisen tullessa olimme selviytyneet virrasta tavaran sekä raunioiden seasta kuivalle maalle ja kykenimme juoksemaan henkemme edestä kukkulalle viidakkoon. Monet eivät pystyneet juoksemaan. Takaisin alas uskalsimme tulla vasta seuraavana aamuna. Silloin pakkasimme tavaramme, jätimme ne edelleen hotellille (jonka alaosat olivat täysin tuhoutuneet, mutta pystyssä) ja palasimme kukkulalle. Hikkaduwalaiset auttoivat meitä kaiken kykynsä mukaan koko ajan. He avasivat meille ovensa ja kutsuivat kotiinsa, tarjosivat teetä, järjestivät vettä. Huhumylly pyöri jatkuvasti. Varsinaista tietoa ei ollut tai sitä oli mahdotonta erottaa huhuista ja luuloista. Huhut kertoivat usein tulevista suuremmista tsunameista. Yllättäen saimme viestin, että bussi on tullut hakemaan Finnmatkojen matkustajia. Kävelimme muutamia kilometrejä tuhoutuneen kaupungin läpi, kunnes saavutimme bussin, joka oli sisämaahan johtavalla tiellä. Rantatie (Colombo-Galle) oli varsinkin etelässä käyttökelvoton. Bussimatkan aikana selvisi, että tuhot ovat erittäin mittavat ja hätä on suuri. Joistakin kylistä ei ollut jäänyt yhtään taloa pystyyn. Ruumiita oli paljon. Olemme erittäin onnekkaita: kirjoitan tätä nyt kotoa Helsingistä käsin, tulimme aamukoneella. Erika Heiskanen, Hikkaduwa, Sri Lanka ------------------------------------------------------------------------- Olin tyttöystavani kanssa ehkä kaikkein onnekkaimassa kohtaa Thaimaata tsunamien iskiessa. Koh Lantan pieni saari jossa majailimme on noin 70 kilometriä Phuketista ja 30 kilometriä Phi Phi -saaresta. Olimme aamulla rannalla ravintolan terassilla, kun meri vetäytyi nopeasti. Hetken kuluttua ensimmainen tsunami antoi uimassa olleille täyslinkouksen hiekkapesulla. Näkemämme mukaan kaikki kuitenkin selvisivät vain pienillä vammoilla. Noin 10 minuuttia myöhemmin iskenyt toinen aalto oli hieman suurempi ja kolmannen aallon iskiessä resortin omistaja evakuoi täydessä paniikissa suurimman osan asukkaista saaren keskiosan korkealle kukkulalle. Mukaan tulivat ne ketka tajusivat ja ehtivat. Turvaan päästyämme ei kukaan vieläkään ymmartanyt, mitä oikein oli tapahtunut. Kukaan koko saarella ei ollut kuullut maanjäristyksistä ja paikalliset olivat aivan sekaisin ja lähinnä itkivät. Suurin osa turisteista oli tsunamien jälkeen kuitenkin taysin rauhallisia ja tunnelma oli lähinnä hämmentynyt. Löysimme kukkulan huipulta puolivalmiin ravintolan josta tarkkailimme merta. Joitakin tunteja aaltojen jalkeen me monien muiden kanssa kävimme hakemssa bungaloweistamme majoitusvälineitä seka ruokaa ja vetta yötä varten. Noin 30-40 turista majoittui sinne yöksi. Illalla kukkulan huipulla ihmiset tekivät olonsa mukavaksi. Osalla oli riippumattoja ja sähköjen palauduttua jopa musiikkia saatiin soimaan. Kaiken kruunasi, kun paikallinen ravintolan pitäjä toi huipulle lastillisen jääkylmaa olutta ja meno alkoi muistuttaa samalle illalle rannalle suunniteltua full moon partya. Monet paikalliset ja turistit palasivat myos rannalle ja viettivät rattoisaa iltaa vain pienia tuhoja kokeneissa ravintoloissa. Uutisia ei ollut viela tullut tuhon vakavuudesta muilla lähisaarilla. Itse emme kuitenkaan halunneet nukkua rannan lähellä, koska vaara uusista aalloista oli ilmeinen. Useimmat eivät uskoneet uusien aaltojen olevan mahdollisia. He käyttaytyivät kuin mitaan ei olisi tapahtunut ja seuraava päivä olisi taas 'another day in paradise'. Kuten alussa sanoin Lantan saari oli todella onnekas ja ensimmäisenä yönä ei ollut tietoa yhdestakaan kuolonuhrista. Ilmeisesti uhreja on kuitenkin vahintään kymmenen. Huhut kertoivat tosin jo Phuketin tuhoista, mutta tiedot olivat todella epämääräisiä ja edes maanjaristyksen sijainnista ei tiennyt kukaan. Hämmentävintä koko ajan oli thaimaalaisten toiminta. Paikallisten ihmisten pelkäsivät ja panikoivat aluksi ja sitten käyttäytyivät kuin mitaan tsunameja ei olisi ollutkaan. Heidan toimintansa ei oikein missaan vaiheessa tuntunut järkevältä. Olen melko varma etta vaikka alueella olisi ollut varoitusjarjestelma tsuamien varalta paikalliset eivat olisi tietoja uskoneet tai eivat ainakaan olisi ketään osanneet varoittaa tai evakuoida. Kuulimme jopa joidenkin paikallisten odottaneen hyökyaaltoja klo 9 aamulla. Klo 10 ne tulivatkin. Jaakko Ikävalko, Koh Lanta -------------------------------------- Olimme tsunamin iskiessa Phuketille neljän hengen seurueemme kanssa mantereen puolella Phang Ngassa, Phuketista n. 70 km pohjoiseen melontaretkella. Olimme rannikosta noin puolen tunnin laivamatkan päässä lähellä nk. James Bond -saarta, kun moottoriveneet ja laivat, joita oli paikalla useita kymmeniä, käynnistelivät moottorit, keräsivät vilkkaasti turistit ja kamppeet kasaan ja suuntasivat takaisin rannikkoa kohti täyttä vauhtia. Alue on idän puolella ja oli siksi suojassa suoralta hyökyaallolta, mutta vedenpinta laski arviomme mukaan alueella joksikin aikaa jopa kaksi metriä normaalin alapuolella. Laiva ei kyennyt ajamaan takaisin normaalia reittiään, vaan joutui paikoin kiertamaan syvemmän kautta. Phuketin saarelle johtavista silloista oli toinen vaurioitunut käyttokelvottomaksi, mikä hidasti paluutamme takaisin Karon Beachin alueelle. Hotellimme oli säilynyt täysin toimintakuntoisena, mutta monet ranta-alueella olleet olivat saaneet vammoja veden puristuksissa. Nyt kaksi vuorokautta tsunamin jälkeen tilanne Karon, Kata ja Patong Beachilla on täysin rauhallinen ja raivaustyöt täydessä käynnissä. Phuketin saarella näyttää huolto ja normaalit toiminnot toimivan täysillä pahimmin vaurioituneita ranta-alueita lukuunottamatta. Varsinkin isoin turistikeskittymä eli Patong Beach on vaurioitunut todella todella pahasti. Janne Lahti, Karon Beach ---------------------------------------------- Tulimme viime yöna Bangkokiin kun hotellimme Patongilla muistutti räjähtänyttä akvaariota ja sekä vesi että sähkö olivat poikki. Kun show alkoi, olimme laivalla PHI-Phi-saaren luona. Luulimme sita järistyksen aiheuttamaa ilmiötä koralliriutaksi, mutta sitten se alkoi liikkua, onneksi rantaan päin ja me, sekä 50 muuta venettä, ajettiin merelle urku auki. Sitten alkoi pakokauhu ja ja viiden tunnin katastroofisen ajelun jälkeen päästiin rantaan, missä oli ambulansseja ym. hakemassa vammautuneita. Taksilla päästiin Phuket towniin, missä meille kerrottiin, että Patong beachille menevä tie on suljettu ja hirvittävän etsimisen jälkeen löysimme kaksi vapaata huonetta kiinalaisesta murjusta. Patja oli kova kuin lattia ja oli yksi pieni peitto, minä nukuin pyyhkeen alla. Kävin illalla sairaalassa hakemassa insuliinit, kun omat oli Patongilla. Sitten saatiin varattua lento Bangkokiin, kun kaikki tahot kertoivat, että Phuket evakuoidaan. Saimme ihmeen kaupalla taksin, jonka lahjoimme käymään Patongilla, että saatiin kamat. Ajoimme Phuketin lentokentälle, missä tunnelmat olivat kuin Normandian maihinnousussa. Seitsemän tunnin odotuksen jälkeen paasimme ilmaan ja olimme hotellissa Bangkokissa klo 00.30. Jaakko Alanko joulukuu 28, 2004 at 09.35 -------------------------------------------------- Olimme juuri lahdossa Thaimaan länsirannikon Railey beachilta veneilemään pienille saarille tarkoituksena asettua majailemaan yhdelle. Saapuessamme rannalle ihmiset alkoivat juosta huutaen vastaan. Näimme rannan tuntumassa korkean vaahtoavan vesimuurin. Kaikki juoksivat henkensä edestä ja ihmiset säntäilivät aitojen läpi. Lopulta päädyimme niemen toiselle puolelle kallioiden päällä olevaan ravintolaan, jonne kertyi satoja turisteja. Aamulla meidät evakuoitiin Krabiin. Kaikki rannan veneet olivat säpäleinä ja rannan tuntumassa olevat rakennukset olivat pahasti vaurioituneet. Kuulimme, etta pahiten kärsivat Koh phi phi ja Phuket. Hannu Sipponen, Ilkka Luttinen ja Matti Sarin joulukuu 28, 2004 at 04:01:19 ------------------------------------------- Ensimmäisen aallon tultua lähdimme juoksemaan pakoon ja onnistuimme pääsemään toisen pahemman aallon alta pois. Hotellin alakerta tuhoutui. Meitä kuljettettiin sisämaahan jossa paikalliset asukkaat antoivat meille teetä ja ruokaa. Olivat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Ihmettelen, että olemme ehjinä, sillä kaduilla vellova vesi oli täynnä teräviä esineitä ja ruhjoi ihmisiä pitkin poikin. Monille suomalaisillekin tuli luunmurtumia ja ruhjeita. Ilmeisesti yksi suomalaisturisti kuoli. Kaikki tavaramme jäivät hotelliin ja nyt olemme matkalla Colombon lentokentälle, josta meidät lennätetään tänään tai huomenna Suomeen. Täällä on kaikki infrastruktuuri täysin romuna, vesi sähkö ja ruokahuolto ja tautiepidemiat uhkaavat. Täkäläiset ovat aivan shokissa mutta auttavat meitä ihmeellisen ystävällisinä. On suuri ihme että olemme näin ehjinä ja hengissä. Minna Määttä maanantai, joulukuu 27, 2004 at 14:31:07 --------------------------------------- Olemme reppumatkalla Malesiassa, Langkawilla. Olimme järistyksen sattuessa kahdestaa autiosaarella, jonne meidät oli viety vesijetillä ja jonka piti meidät myos hakea. Olimme uimassa kun yhtäkkia veden pinta laski ja alkoi kova kuohunta. Se oli niin kovaa, etta kurkku suorana sai huutaa eika sittenkään kuullut, mitä toinen sanoi. Sen jälkeen näimme vastarannalla valtavat hyökyaallot ja veden pinta alkoi nousta. Ranta hävisi kokonaan ja pyrimme saarta ylöspäin. Näimme jettien kamppailevan aallokossa ja yrittavan pelastaa meidät. Jettiin pääsy oli todella vaikeaa aallokon, virtausten ja kovan kuohunnan vuoksi. Saimme joitain kuvia ja videopätkän ja sitten meille tulikin jo kova kiire. On hienoa olla hengissä. Toni ja Voomi Maanantai 27.12. 2004 aklo 6.26 ------------------------------------------- Olin Colombossa asunnossani ja sain huojuvan herätyksen nimipäivääni, kun seitsenkerroksinen talo tärisi klo 7 aamulla. Menimme ulos varmuuden vuoksi kävelylle. Ihmettelimme vartijoiden kanssa, mistä on kysymys, koska Sri Lankassa ei ole yleensä maanjäristyksia. Tuli mieleen etta järistys on jossain kauempana ja että se on iso. Kolmen tunnin päästa tuli vahvistus epäilyyn kun kaverit soittivat rannalta ja kertoivat isojen aaltojen tulosta. Olimme itse turvassa, mutta paikallisia tuttuja on edelleen kateissa. Tapani Jussila 27.12. 2004 ------------------------------------------- Heräsin aamulla paikallista aikaa puoli yhdeksältä ja menin suoraan hotellin aamiaiselle. Pöytään istuttuani huomasin ulkona olevan jonkin verran vettä nurmikolla. Ensimmäinen aalto oli tullut, mutta se ei ollut voimakas eikä tehnyt suurta tuhoa. Samoihin aikoihin äitini ja isäni (olen vasta 13-vuotias) lähtivät äitini korvan takia sairaalaan. Jäin pikkuveljeni kanssa kahdestaan hotellille. Hetki vanhempieni lähdön jälkeen tuli toinen, paljon voimakkaampi aalto, joka tuli ihan hotelliin kiinni. Vesi rikkoi jonkun verran alinta kerrosta ja vesi nousi 2 metriä. Bentota beach -hotellista rannalle on noin 200 metriä. Hotellin oikealla puolella on joki, joka tulvi toisen aallon aikoihin ja hotellin toinen puoli kärsi jonkun verran. Pikkuveljeni kanssa heitimme kaikki matkatavarat sängylle, koska jos vesi nousisi vielä puoli metriä, niin vettä tulisi huoneeseen (olimme toisessa kerroksessa). Lähdimme tämän jälkeen kolmanteen kerrokseen katsomaan tilannetta. 15 minuutin kuluttua vanhemmat tulivat takaisin hotelille, eikä siitä mennyt kauaa kun kolmas aalto tuli. Aalto tuhosi hotellin piha-alueella olevia tuoleja ja kaikkea muuta. Näihin aikoihin saimme yle:ltä uusimpia tietoja. Muutamia satoja on kuollut maanjäristyksen aiheuttamissa hyökyaalloissa. Silloin ei edes tiedetty, mistä maanjäristys on peräisin. Sri lankassa julistettiin kuulemieni tietojen mukaan hätätila. Tästä eteenpäin oli aika rauhallista. Neljäs, viides ja kuudes aalto olivat melko vaisuja, mutta aiheuttivat silti jonkun verran tuhoa. Hotelli toimi hyvin antaessaan ilmaisen aterian asukkaille. Siitä kiitos hotelille! Seitsemäs aalto kaatoi joen puolella olleen palmun, joka tuhosi muutamia hotellihuoneita ja ravintolalautta meni aivan kauheaan kuntoon. Kahdeksas oli suurin aalto ja se aiheutti suurinta tuhoa hotellissa. Se tuhosi hotellin pihan aika pahasti, uima-allas meni täyteen jokivettä ja piha oli täynnä joelta tullutta roskaa ja muita tavaroita. Kahdeksannen aallon jälkeen lähdin isäni kanssa tuk-tukilla tutkimaan alueen tuhoja. Aivan järkyttävää! Veneitä ja vesiskoottereita keskellä tietä! Tuhoutuneita taloja ja järkyttyneitä ihmisiä joka puolella! Olen todella onnellinen, kun ei tapahtunut itselleni tai perheelleni mitään! Joni Vepsäläinen, Bentota beach, Sri Lanka --------------------------------------------------- Ko Lanta, n. 50km Krabista etelään. Kolmas ja suurin aalto iski rantaan n. 10 metria korkeana. Näky muistutti jättimäistä seinamaa. Siinä vaiheessa iski paniikki ja kaikki lähti juoksemaan karkuun. Vesi toi mukanaan irtaimistoa kuten tukkeja ja veneita. Itse näin yhden pikaveneen iskevän viereiseen ravintolaan ensimmäisen aallon voimasta. Vesi seinamä ja sen mukana sinkoutuva irtaimisto tuli suoraan ravintoloisen lapi rikkoen aivan kaiken. Läheinen n. 200 metriä pitkä betonista tehty laituri hävisi kokonaan. Meidän hotellista 4 bungalowia huuhtoutuivat mereen. Kahdessa oli ihmisiä jotka jäivät kuitenkin henkiin. Rannat ovat tyhjinä ja ilmassa on pelko uusista aalloista. Viranomaisia ei ole nakynyt kertaakaan, joten ainoa tietolähde on internet ja bbc. Joten on vaikea arvioda tilanteen vaarallisuutta. Sadat ellei jopa tuhannet matkailijat evakuoitiin pickupeilla vuorien huipuille joissa myos yövyimme taivasalla. Osa on siirtetty myos sairaaloihin. Pikkuhiljaa ihmiset alkavat lähtemään Krabiin, joten Ko lanta alkaa olla hyvin hiljainen. Itse olen tavannut tällä rannalla noin 30 suomalaista, joten niitä lienee ehkä koko saarella yli sata. Satoja turisteja oli myos merihädassä veneissä jotka kulkivat Ko Lantasta Phi Phiin ja Pohukettiin, mutta osa ainakin pääsi perille Krabiin. Veneillä oli myos suomalaisia. Allan Virtanen ----------------------------------------------- Olimme onnekkaita Pukhetissa. Saavuimme Pukhetiin 23.12, viettämään vuosien suunnittelun jälkeen unelmalomaa. 24 ja 25 pv olimme Karon Beachilla aamusta asti ja nautimme aalloista. 26 päivä olimme taasen lähdössä heti aamusta mutta tavallisesti aamuvirkku poikamme oli umpiväsynyt ja lähtö viivästyi. Juuri kun olimme menossa aamiaiselle niin tsunami iski ja aallot ulottuivat hotellimme asti, onneksemme aalto pysähtyi muutaman metrin päähän huoneestamme. Pakenimme vuorille evakkoon pelätessämme uutta aaltoa. Alueella vallitsi kaaos eikä mistään saanut tietoa tilanteesta. Olemme katselleet ottamiani valokuvia useita kertoja ja purkaneet tapahtunutta. Kuvissa on kassakaappeja ja ihmisiä, monet olivat repineet mukaansa kassakaapit hotelleistaan joista oli sähköt menneet poikki ja kassakaapit jumissa.. Evakuointilennot olivat oikea ratkaisu kohdallamme, lento katkaisi syntyneen painajaisen. Markku Miettinen