1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Vietnamin sodasta 30 vuotta

Yhdysvallat veti viimeiset sotilaansa Etelä-Vietnamin pääkaupungista Saigonista vappuaattona 30 vuotta sitten. Näin merkittävä tappio oli Yhdysvaltain sotilashistorian ainoa, eikä se ole suurvallalta unohtunut. Vietnamissa sota on yhä läsnä miljoonille myös osana arkipäivää.

Vietnamin sota oli kylmän sodan kuuma huipentuma, Yhdysvaltain sota kommunismia vastaan. Se oli Yhdysvaltain historian pisin sota ja ensimmäinen televisiosota. Pitkälti juuri television antaman lähituntuman vuoksi se oli myös kansakuntaa jakanut ja rajusti vastustettu sota, joka on noussut uudelleen monien huulille Irakin sodan ja miehityksen aikana.

Sekä Vietnamissa että Irakissa piti alkuperäisen suunnitelman mukaan käväistä nujertamassa Yhdysvaltoja selvästi heikompi vihollinen. Irakissa varsinainen sotavaihe sujuikin suunnitelman mukaan, mutta sitten puhjennut vastarinta on herättänyt amerikkalaisissa kysymyksiä, onko Yhdysvallat ajautumassa samanlaisen upottavaan suohon kuin Vietnamissa.

Yhdysvaltain miehistötappioiden vertailu osoittaa, että vaikka aika ja välineet ovat toiset, amerikkalaissotilaan tehtävä Irakissa on yhtä vaarallinen kuin se oli Vietnamissa, osin jopa hengenvaarallisempi.

Yhdysvaltain armeijassa sotatoimien Vietnamissa katsotaan alkaneen jo joulukuussa 1961, vuosia ennen ilmahyökkäyksiä. Tuolloin alkoivat myös miehistötappiot. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana Vietnamissa kaatui saman verran miehiä kuin Irakissa oli jo toissa vuoden loppuun mennessä.

Presidentti George Bush ja Yhdysvaltain muu hallinto ovat torjuneet Irakin ja Vietnamin sotien vertaamisen perusteettomana ja vaarallisena. Bushin mukaan sillä annetaan sekä viholliselle että Yhdysvaltain omille sotilaille väärä viesti.

Sodan juuret siirtomaavuosissa Vietnamin sodan juuret ulottuvat 1800-luvun puoliväliin, jolloin Ranska otti Vietnamin siirtomaavaltaansa. Se synnytti kapinaliikkeen, joka vahvistui vahvistumistaan, kunnes sen johtaja Ho Chi Minh julisti Vietnamin itsenäiseksi vuonna 1945. Seurannut Indokiinan sota, jossa Yhdysvallat tuki voimakkaasti Ranskaa, päättyi Ranskan tappioon vuonna 1954. Kansainvälisissä neuvotteluissa sovittiin Vietnamin tilapäisestä jakamisesta sosialistiseen pohjoiseen ja länsimaiden tukemaan etelään. Tarkoituksena oli järjestää viimeistään kesällä 1956 koko maan yhteiset vaalit. Etelään nimitetty johtaja Ngo Dinh Diem kuitenkin kumosi suunnitelman, kun pohjoista johtanut Ho Chi Minh näytti presidentinvaalien murskavoittajalta. Siirtomaavallan aikana syntynyt vastarintaliike, kansallinen vapautusrintama NLF ja sen sotilaallinen siipi kansan vapautuksen asevoimat, jatkoi Etelä-Vietnamissa toimintaansa nyt Diemiä vastaan. Läntisessä käytössä Vietnamin sodan aikana vakiintunut Viet Cong -nimitys oli Diemin hallinnon antama nimi kaikille poliittisille vastustajilleen, lyhenne "vietnamilaisista kommunisteista". NLF itse ei koskaan käyttänyt sitä ja korosti olevansa kansallinen liike, johon kuului muitakin kuin kommunisteja. Diem oli epäsuosittu johtaja, joka ei kyennyt jakamaan valtaa paikallisjohtajien tai etelän useiden poliittisten ja uskonnollisten ryhmien kesken, vaan harrasti komentopolitiikkaa. Hän herätti etenkin maaseudulla vihaa ja vastarintaa asettumalla suurmaanomistajien puolelle, kun nämä vaativat palauttamaan maita, jotka oli ehditty jakaa viljelijöille. Pahaa vertaa lisäsivät pakkosiirrot ja piikkilanka-aidat, joilla Diemin hallinto yritti estää maatyöläisten liittymistä kapinointiin. NLF meni maan alle ja viidakkoon Diemin kiristäessä otettaan NLF:n suosio kasvoi. Kun hallitus yritti nujertaa NLF:n, se meni maan alle ja aloitti sissitoiminnan. Järjestö myös vaati apua Pohjois-Vietnamin hallitukselta. Pohjoisesta alettiin rakentaa Ho Chi Minhin polkuna tunnettua huoltoreitistöä, jota kertyi lopulta 1 600 kilometrin verran tiheän viidakon kätköihin, aina Etelä-Vietnamin pääkaupungin Saigonin tuntumaan. Yhdysvallat puolestaan lisäsi tukeaan Diemin hallitukselle. Ho Chi Minhin polku oli aluksi hankala- ja hidaskulkuinen, mutta tallaantui ratkaisevan tärkeäksi sodan kestäessä. On arvioitu, että jopa 20 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta kuukaudessa tuli näitä viidakkoteitä pitkin etelään, ja kantajat juoksuttivat sitä pitkin tonneittain tarvikkeita joka päivä.

Ho Chi Minh julisti vuonna 1959 "kansan sodan" Vietnamin yhdistämiseksi. Sodasta tuli iso maailmanpoliittinen konflikti, jossa kylmän sodan osapuolet ajoivat omia ideologisia käsityksiään, Neuvostoliiton leiri tukemalla pohjoista, Yhdysvallat liittolaisineen etelää. Myös Kiina asettui pohjoisen puolelle, vaikkeivat välit Vietnamiin perinteisesti olleet kovin lämpimät.

Teoriassa tuki oli tuolloin vielä vasta asiantuntija-apua, mutta sen laajuudesta kertoo, että Yhdysvaltain aloittaessa täysimittaisen sodan vuonna 1965 sillä jo oli Vietnamissa 23 000 sotilasneuvonantajaa. Sota ilman sodanjulistusta Kovaotteisen Diemin epäsuosio kasvoi pian sellaisiin mittoihin, että perimmäisiä ideologisia tavoitteita suojellakseen Yhdysvaltain hallitus kannusti Diemin kenraaleita vallankaappaukseen. Diem menetti siinä henkensä, ja Etelä-Vietnam siirtyi vaihtuvien sotilashallitusten valtaan. Yksikään niistä ei saanut kansan kannatusta. Yhdysvaltain salamurhattua presidenttiä John F. Kennedyä seurannut Lyndon B. Johnson sai kohta virkaanastujaistensa jälkeen maansa Etelä-Vietnamin-suurlähettiläältä tylyn viestin: Yhdysvaltain oli joko tuntuvasti lisättävä osallisuuttaan sotaan tai tunnustettava kommunismin voitto Vietnamissa. Kun Pohjois-Vietnamin torpedoveneitä syytettiin öisestä iskusta kahta Yhdysvaltain laivaston alusta vastaan, Johnsonin hallitus antoi niin sanotun Tonkinin lahden päätöslauselman, jota voidaan pitää epävirallisena sodanjulistuksena. Hallituksen mukaan oli Yhdysvaltain velvollisuus suojella Etelä-Vietnamia kommunismilta. Yhdysvallat teki ensimmäiset ilmaiskut Pohjois-Vietnamiin helmikuussa 1965, ja ensimmäiset varsinaiset merijalkaväen joukot rantautuivat seuraavassa kuussa. Se oli lopullinen lähtölaukaus sodalle, jota Vietnamissa kutsutaan amerikkalaiseksi sodaksi tai sananmukaisesti "sodaksi amerikkalaisia vastaan kansakunnan pelastamiseksi". Anniina Wallius, YLE24 (siirryt toiseen palveluun) >>> Monien taistelu jatkuu yhä >>> Vietnamin talouden uusi aika