Naispappien torjujiin tiukka linja

Luterilainen kirkko on tiukentamassa kantaansa naispappeuden vastustajiin. Asiaa pohtinut työryhmä ehdottaa mietinnössään, että naispappeuteen torjuvasti suhtautuva pappi ei jatkossa voisi enää kieltäytyä yhteistyöstä toisen papin kanssa.

Työryhmän mielestä naispappeutta vastustava voi jatkaa kirkon työssä ja hänellä on mielipiteen vapaus. Työntekijän vakaumus ei kuitenkaan saa näkyä työtehtävien hoitamisessa, vaan yhteistyön velvoite koskee kaikkia työtilanteita ja kaikkia työntekijöitä.

Syrjintään syyllistyvälle papille voidaan työryhmän esityksen mukaan antaa huomautus, ja tilanteen toistuessa voidaan aloittaa kurinpitomenettely.

Mietintöä on valmisteltu vuodesta 2004 lähtien piispa Mikko Heikan johtamassa työryhmässä.

Ryhmä on pohtinut, mitä ongelmia syntyy tilanteissa, joissa henkilö vakaumuksensa perusteella kieltäytyy yhteistyöstä tai kiistää työtoverinsa ammatillisen identiteetin oikeutuksen tai joissa henkilöä painostetaan työtehtäviin vakaumuksensa vastaisesti. Työryhmän tehtävänä oli myös ehdottaa toimia ongelmien ratkaisemiseksi.

Mietintö on jätetty piispainkokoukselle, joka käsittelee sitä 14. - 15. helmikuuta. Tutkimus: Naispappeuden vastustus vähentynyt seurakunnissa Naispappeuden vastustus seurakunnissa näyttää vähentyneen, käy ilmi Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisemasta selvityksestä. Kaikesta yhteistyöstä naispappien kanssa kieltäytyy muutama prosentti miespapeista. Erilaisista virkanäkemyksistä aiheutuvia vakavia ongelmia esiintyy noin kymmenessä seurakunnassa. Kun Suomen luterilainen kirkko avasi pappisviran naisille vuonna 1986, se hyväksyi samalla ponnen, jolla haluttiin turvata myös naispappeuden vastustajien vapaus toimia kirkossa ja taata kirkon ykseys. Ponsi on osaltaan estänyt ongelmien syntymistä, mutta sen erilaiset tulkinnat aiheuttavat yhä ongelmia. Paikoin ristiriidat ovat kärjistyneet. Samalla ymmärrys naispappeuden vastustajia kohtaan on vähenemässä. Osasyynä tilanteiden kärjistymiseen pidetään naispappeuden torjuvien kirkkoherrojen näkemysten jyrkkyyttä tai esimiesten kykenemättömyyttä puuttua työyhteisöjen epäkohtiin. Ongelmia on seurakunnissa pyritty ratkaisemaan mm. järjestelemällä työvuoroja siten, että torjujat ja naispapit eivät työskentele yhdessä samoissa jumalanpalveluksissa. Ensimmäiset naiset vihittiin Suomessa papeiksi vuonna 1988. Vuonna 2004 jo joka kolmas seurakuntapappi oli nainen. Alalle on tulossa yhä enemmän naisia: vuosina 2001 - 2005 teologisiin tiedekuntiin hyväksytyistä 63 prosenttia oli naisia.