1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Suomen vanhat elokuvateatterit kaipaavat suojelua

Yhä useampi teatterisali tyhjenee, kun niiden yleisö siirtyy palveluiltaan monipuolisiin elokuvakeskuksiin. Vanhat salit ovat kuitenkin kulttuurihistoriallisesti arvokkaita tiloja. Ne voitaisiin säilyttää esimerkiksi kehittämällä niihin muutakin kuin elokuvatoimintaa.

Monen sametilla verhoillun elokuvateatterin loiston päivät ovat takana. Tila saattaa toimia esimerkiksi ravintolana, kuntosalina tai bingona.

Vanhat elokuvateatterit ovat yksinkertaisesti liian suuria nykypäivän tarpeisiin, sillä elokuvissakäynti on vähentynyt, toteaa Suomen elokuva-arkiston Elävän kuvan museon esimies Lauri Tykkyläinen.

- Esimerkiksi Bio Rex keskellä Helsinkiä suunniteltiin vuonna 1935, jolloin ihmiset kävivät elokuvissa noin kuusi kertaa vuodessa. Sali saatiin täyteen ilta toisensa jälkeen. Nykyään elokuvissa käydään vuoden aikana enää keskimäärin 1,5 kertaa.

Oheistuotteet houkuttimena Kaupallisesti kannattava ratkaisu muuttuneeseen tilanteeseen ovat multiplex-teatterit eli monta salia käsittävät elokuvakeskukset. Näissä täyden palvelun viihdekeskuksissa voidaan pienempään saliin sijoittaa vaikkapa taide-elokuva ja isompaan senhetkinen hittifilmi. - Matti-elokuvan suosio on viime aikoina taannut isojenkin salien täyttymisen. Aina näin ei kuitenkaan ole, joten elokuvateatteriyrittäjien täytyy keksiä uusia keinoja vastatakseen haasteeseen, Lauri Tykkyläinen selittää. - Näissä uusissa teattereissahan on esimerkiksi tarjolla erilaisia oheistuotteita, makeisia, popcornia, juomia ja muuta. Menneiden aikojen glamouria Vanhoista elokuvateattereista ei löydy hampurilaisbaareja tai videopelejä, mutta ne voivat ylpeillä ainutlaatuisella interiöörillään. Museoviraston viime vuonna toteuttaman kartoituksen mukaan eri puolilta Suomea löytyy parikymmentä kulttuurihistoriallisesti arvokasta elokuvateatteritilaa, kertoo tutkija, taidehistorioitsija Johanna Nurminen. - Esimerkiksi täältä Helsingistä löytyy muutama hieno kohde, kuten Lasipalatsin Bio Rex, Capitol eli nykyinen Forum 1 sekä Elokuva-arkiston Orion. Nurminen toivoo, että myös pienemmät ja syrjäisemmät elokuvateatterit saisivat ansaitsemaansa arvostusta. - Esimerkiksi työväentaloista löytyy kiinteitä teattereita. Myös pikkukaupungeissa on säilynyt hienoja saleja. Hangossa on esimerkiksi upea Olympia ja Tammisaaresta löytyy jopa kaksi vanhaa teatteria, tutkija luettelee. Kristallikruunuja, koristemaalauksia ja pelkistettyä funkkista Joissakin vanhoissa elokuvateattereissa on tallella jopa vanha konehuone laitteineen. Museovirasto keskittyi kartoituksessaan kuitenkin ennen kaikkea tilojen sisustukseen, kuten väritykseen, koristeluun ja kiinteään kalustukseen. Ne ilmentävät aikansa tyylisuuntauksia. - 30-luvulla ilmaantui moderni, pelkistetyn funktionaalinen teatterityyppi. Sitä ennen teatterit olivat hyvin koristeellisia. Tampereen Kino-Palatsi on hieno esimerkki siitä, miten sisustussuunnittelussa käytettiin apuna ajan parhaita taiteilijoita, Nurminen kuvailee. Vuonna 1929 valmistuneen Kino-Palatsin paikalle kaavailtiin 90-luvulla jopa seksiravintolaa. Viime vuodet teatterikaunotar on toiminut seurakuntayhteisön kokoontumistilana. Tällä hetkellä elokuvateatteri on suljettu mm. ilmastointiin liittyvän remontin vuoksi. Vanhat salit ovat pelastettavissa Johanna Nurmisen mukaan vanhoja elokuvateattereita suojaa monissa kaupungeissa asemakaava. Hänen mielestään tiloja tulisi kuitenkin varjella myös lisäämällä ihmisten tietämystä niiden kulttuurisesta arvosta. - Usein vältetään jykeviä suojelukeinoja, jotka säilyttävät tilat täysin alkuperäisinä, sillä osa saleihin tehtävistä muutoksista on välttämättömiäkin, Nurminen toteaa. - Yksi keino olisi myös se, että pienten teatterien ylläpitäjille myönnettäisiin toiminta-avustuksia. Elokuvateatterin pyörittäminen ei ole mitään halpaa ja tuottoisaa puuhaa. Lauri Tykkyläinen huomauttaa, että elokuvateattereihin voitaisiin organisoida muutakin kulttuuritoimintaa, esimerkiksi konsertteja ja yleisötilaisuuksia. Käytäntö on tuttu jo 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Vanhojen kinojen kohtalo on kiinni myös kansalaisten ja päättäjien tahdosta. Tykkyläinen kertoo, että 1970-luvulla elokuvateattereiden ensimmäisen katoaallon aikana saleja koetettiin ajaa kuntien kontolle. - Joillakin paikkakunnilla elokuvateattereiden elämää onnistuttiin jatkamaan jopa kymmenillä vuosilla. Mahdollisuus on edelleen olemassa, mikäli veronmaksajat haluavat tällaista käyttöä ja kulttuuritarjontaa vastineeksi rahoilleen, Tykkyläinen sanoo. Radion kulttuuriuutiset