Hyppää sisältöön

Vääränlainen varastointi uhkaa merkittäviä arkistoja

Moni kulttuurihistoriallisesti merkittävä käsikirjoitus on vaarassa tuhoutua vääränlaisen varastoinnin vuoksi. Monet säätiöt, kustantajat ja yhdistykset pitävät papereitaan tiloissa, jotka eivät sovi arkistokäyttöön.

Varastojen suurimpia ongelmia ovat väärä lämpötila ja ilmankosteus. Asiaa mutkistaa vielä se, että paperilla ja valokuvilla pitäisi olla erilaiset säilytysolosuhteet.

Kaikkein vanhin aineisto ei välttämättä tuhoudu ensimmäisenä, kertoo Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keskusarkiston johtaja Anna Makkonen.

- Tietyn aikainen aineisto säilyy yllättävän hyvin. Jos kysymyksessä on lumppupaperi ja hyvä muste, niin hyvin vanhakin aineisto toki säilyy tähän saakka.

- Mutta esimerkiksi 1900-luvun vaihteessa käytettiin paperia joka hajoaa hyvin helposti. Muste saattaa tuottaa ongelmia, jos se syöpyy läpi.

- Uudemmassa aineistossa esimerkiksi faksien teksti saattaa häipyä melko nopeasti. Niistä pitäisi melkein ottaa valokopioita arkistokelpoiselle paperille. Myös 1970-luvun monisteet alkavat olla lukukelvottomia.

Yleisradion Radioteatterilla on suhteellisen hyvä arkistotila, sillä varasto on kuiva ja lämpötilakin pysyy tasaisena. Tilaa ei kuitenkaan ole mitenkään erityisesti suunniteltu arkistokäyttöön, kertoo Radioteatterin päällikkö Pekka Kyrö.

- Radioteatterin kellarivarastosta osa on arkistoa. Siellä on meidän käsikirjoitusarkistomme historiallisista ajoista tähän päivään ja lisäksi palkkiotietoja sisältäviä mappeja. Näitä saatetaan tarvita vieläkin uusintojen yhteydessä.

- Osa tilasta on luetteloimatonta varastoa. Tätä materiaalia on muutosta toiseen pakattu laatikoihin ja siirretty kuorma-autoilla paikasta toiseen ilman että kukaan tietäisi, mitä niissä on ja missä järjestyksessä.

Ylen arkistosta voi paljastua uusia yllätyksiä Radioteatterin arkistosta löytyi äskettäin Olavi Paavolaisen aikaisemmin tuntematon käsikirjoitusluonnos vuodelta 1936. Pekka Kyrö pitää mahdollisena, että arkisto kätkee muitakin yllätyksiä. - Tarvitsisimme arkistoammattilaisen käymään aineiston läpi. Arkistossa on esimerkiksi Paavolaisen virttynyt matkalukku jossa on hänen jäämistöään kuten valokuva-albumeja. Ne ovat Kivennavalta Paavolaisen Vienolan kodista, kertoo Kyrö. - Radioteatterin henkilökunnalla ei ole mahdollisuutta käydä perkaamaan mappien ja laatikoiden sisältöä, Kyrö sanoo. Asiantuntevan rahoituksen ja henkilökunnan puute voi koitua monen arkiston kohtaloksi. Esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistolla ei ole mitään mahdollisuutta lähteä käymään läpi toisten kulttuurilaitosten, säätiöiden tai yhdistysten asiakirjoja. - Yksikään arkisto ei lähde pelastamaan huonossa kunnossa olevia muiden arkistoja ellei niitä saa omiin kokoelmiinsa, sanoo Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keskusarkiston johtaja Anna Makkonen. - Säätiöiden, yhdistysten ja yksityisten ihmisten kannattaisi itse miettiä, onko arkisto parhaassa mahdollisessa paikassa, mihin arkistoon aineisto kannattaisi luovuttaa, ja mikä olisi se paikka, missä tutkijat pääsisivät sitä helpoimmin lukemaan. - Ei varmasti hyödytä ketään, että paperit lojuvat jonkun sihteerin ullakolla. Radion kulttuuriuutiset