Käännöskirjallisuus on muovannut Suomen kirjallisuutta ja kieltä

Kirjalliset ideat ovat vuosisatoja virranneet Pohjolaan suomennosten ja suomentajien välityksellä. Ensi syksynä ilmestyvä Suomennoskirjallisuuden historia pureutuu siihen, millä tavalla ja mitä kirjallisuutta suomeksi on käännetty aina Agricolasta alkaen. Kyseessä on alan ensimmäinen laaja yleisteos.

kulttuuri

Pääpaino Suomennoskirjallisuuden historiassa on 1800-luvulla alkaneessa kehityksessä. Silloin alettiin laajamittaisemmin kääntää nimenomaan kaunokirjallisuutta, kertoo hankkeen päätoimittaja, professori Hannu K. Riikonen. Hänen mukaansa esimerkiksi Suomen kirjakieli on käytännössä luotu kääntämällä, sillä alkuperäistä suomenkielistä kirjallisuutta oli vielä 1800-luvulla vähän. Siitä huolimatta suomennoskirjallisuutta saatetaan pitää vähämerkityksisenä kirjallisuuden ja kulttuurin alueena. Suomennosten ja suomentajien vaikutukset ulottuvat muillekin kielen ja kirjallisuuden osa-alueille kuin pelkkään sanastoon. - Vieraskielisiä runomittoja omaksuttiin ja sovellettiin käännösten myötä suomenkieliseen runouteen. Myöskään tyylillisiä ideoita ei pidä unohtaa. Esimerkiksi Pentti Saarikosken käännös J. D. Salingerin romaanista Sieppari ruispellossa toi slangin käytön suomalaiseen kirjallisuuteen, Riikonen muistuttaa. Aukot kuroutuvat umpeen vähitellen Maailmasta löytyy kasakaupalla teoksia, jotka odottavat suomentamista. On myös kokonaisia kulttuureja ja kielialueita, joita emme välttämättä juuri tunne, koska niiden kirjallisuutta ei ole toistaiseksi käännetty suomeksi. Suomentamistoiminta onkin jatkuvaa aukkojen kuromista umpeen, toteaa Riikonen. - Tilanne paranee jatkuvasti, mistä kertoo esimerkiksi se, että joistakin klassikkoteoksista on jo useampia suomennoksia. Aukkoja on kuitenkin edelleen myös klassikoiden kohdalla. Joitakin maailmankirjallisuuden merkkiteoksia saatetaan totta tosiaan suomentaa melkoisella viiveellä. - Esimerkiksi Marcel Proustin romaanisarjaa Kadonnutta aikaa etsimässä ryhdyttiin suomentamaan vasta 1960-luvun lopulla, vaikka se ilmestyi ranskaksi jo monta vuosikymmentä aikaisemmin. Vaativaa hanketta ei vieläkään ole saatu aivan loppuun, Riikonen huomauttaa. Romaanisarjan viimeisen osan on tarkoitus ilmestyä Annikki Sunin suomennoksena ensi syksynä, siis samoihin aikoihin kuin Suomennoskirjallisuuden historia julkaistaan. Kirjailija kääntäjänä ja kääntäjä kirjailijana Hannu K. Riikosen mukaan käännöstoiminnalla on vankka yhteys paitsi kotimaiseen kirjallisuuteen myös kotimaisiin kirjailijoihin ja runoilijoihin. - Nythän meillä on runsas ammattimaisten kääntäjien ammattikunta. Mutta jos tarkastelee koko suomennetun kirjallisuuden historiaa, havaitsee, että juuri kirjailijat ja runoilijat itse ovat olleet keskeisiä kääntäjiä. Esimerkkeinä Riikonen mainitsee Otto Mannisen, Pentti Saarikosken ja Eino Leinon. - Joissakin tapauksissa kirjailijan oma kaunokirjallinen toiminta ja käännöstoiminta ovat jopa jonkinlaisessa dialogissa keskenään, Riikonen huomauttaa.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset