1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

70-luvun laululiikkeestä jäivät jäljelle tunteikkaat laulut

1970-luvulla sadat lauluryhmät ryhtyivät musiikin avulla taisteluun paremman maailman puolesta. Laulu oli politiikan väline, mutta merkitsi myös vahvaa yhdessäoloa. Aikakauden laululiikkeestä kertova musiikkielokuva Kenen joukoissa seisot tuli perjantaina ensi-iltaan Helsingissä ja Tampereella.

Kokonainen sukupolvi tuntui olevan liikkeellä 1970-luvulla, kun nuoret vasemmistolaiset halusivat muuttaa maailmaa. Laulaja-sanoittaja Aulikki Oksasen mukaan aika oli hurjaa ja mielenkiintoista.

Tuore dokumenttielokuva kertoo laulajien vilpittömästä innosta. Mukana on koko joukko laululiikkeen kantavia voimia, muun muassa Agit-Prop, Koiton laulu ja Punapappi. Esiintyjistä löytyvät esimerkiksi Sinikka Sokka, Pekka Aarnio, Kiti Neuvonen, Mikko Perkoila ja Riitta Havukainen.

Elokuva taistelusta, joka hävittiin

1970-luvun poliittiset laulut tarjosivat maailman ongelmien ratkaisuksi sosialismia ja solidaarisuutta. Salit ja aukiot täyttyivät nuorista, jotka paheksuivat Vietnamin sotaa, eivätkä voineet ymmärtää Chilen verisiä tapahtumia.

- Laulamisen kautta käsiteltiin politiikkaa ja politiikan kautta laulamista ja taidetta, kuvailee elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Jouko Aaltonen. - Laulu ja politiikka olivat kietoutuneita toisiinsa.

Lauluissa kaikuu usein uhma tai kaiho. Sanat eivät aina vastaa tuolloista arkea, sillä esimerkiksi Neuvostoliiton tai muiden sosialistimaiden todellisuudesta ei liikkeen hiteissä löydy moitteen sijaa.

Kylmän sodan maailmassa myös laululiike valitsi puolensa, eikä liikkeessä vahva rauhanaatekaan kirvoittanut sosialistimaiden arvostelua.

Laulut jäivät elämään

Nykykuulija saattaa paitsi ällistyä tuon ajan laulujen poliittisesta sinisilmäisyydestä ja taisteluviisujen raivokkuudesta, myös liikuttua siitä hartaudesta ja tunteen palosta, joka lauluista usein välittyy.

Monista liikkeen imussa syntyneistä kappaleista tulikin klassikoita kuten Kaj Chydeniuksen säveltämistä lauluista Kalliolle kukkulalle ja Sinua, sinua rakastan. Liikkeestä jäi jäljelle myös voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, ja useimpien vallankumousta tehneiden elämässä laulu soi edelleen. Ohjaaja Aaltonen arvelee, että 1970-luvusta on nyt tarpeeksi kauan, jotta siitä voi keskustella järkevästi. - Enää ei jäädä inttämään, kuka oli oikeassa ja kuka väärässä, uskoo hän. TV:n kulttuuriuutiset, YLE24