Suomen taideyhdistys täyttää 160 vuotta

Suomen taideyhdistys täyttää tänä vuonna 160 vuotta. Yhdistys kuuluu kotimaisen nykytaiteen tärkeimpiin tukijoihin. Sen tehtäviin kuuluu tukea nuoria taiteilijoita sekä jakaa palkintoja ja apurahoja. Juhlavuoden kunniaksi on ilmestynyt taideyhdistyksen historiaa käsittelevä kirja.

kulttuuri

En johtajana, vaan väkipyörän käyttäjänä, pidin käsissäni 21 vuoden kuluessa tämän aikoinaan hyvinkin vaikutusvaltaisen yhdistyksen kaikki käyttöjouset, yhdistyksen, jonka onnistui luoda taide Suomessa miltei tyhjästä, kirjoittaa Zacharias Topelius roolistaan Suomen taideyhdistyksessä. 1800-luvun puolivälissä ei voinut sanoa, että Suomessa olisi ollut niin sanottu taidekenttä, johon kuuluvat palkinnot, näyttelyt, stipendit ja lehtikritiikit - nykyisen taide-elämän perusosat. Vuonna 1846 perustettu yhdistys vasta loi taidekentän Suomeen. Topelius päättää kirjoituksensa näin: Suomen taideyhdistyksen historia ei ole kirjoitettu paperille, vaan kankaille värein ja taltaniskuin, koulujen ja taiteilijoiden välityksellä. Taideyhdistys tuli tarpeeseen Taideyhdistyksen historiaa luotava Dukaatti-kirja kertoo yhdistyksen vaiheet perustamisesta vuoteen 2006 asti. Yksi kirjan kirjoittajista on Susanna Pettersson. Hänen mukaansa Suomen nykyinen taide-elämä pohjautuu monilla tavoilla vuonna 1846 perustetun yhdistyksen toimintatapoihin. - Yhdistyksen historiaan perehtymällä tulee samalla perehtyneeksi nykyisen taidekenttämme rakenteeseen. Nykyään taiteilijat eivät välttämättä tarvitse yhdistystä pysyäkseen kasassa, koska rakenteet ovat olemassa. Mutta 1800-luvun alussa tilanne oli toinen. Ei ollut taidekouluja, ei näyttelyitä, Pettersson sanoo. Taideyhdistys perusti piirustuskoulun, ja lisäksi yhdistyksen voimahahmot etsivät nuoria taiteilijakykyjä. Yksi etsijöistä ja yhdistyksen erustajajäseniä oli Fredrik Cygnaeus. Hänelle toiminta yhdistyksessä ja kaunotaiteiden parissa merkitsivät keinoa saattaa Suomi sivistysvaltioiden joukkoon. Cygnaeus oli myös taitava rahoittaja, kertoo Susanna Pettersson. - Cygnaeus säilytti kassaansa Napoleon-veistoksensa sisällä ja jakoi sieltä apurahaa köyhille taiteilijoille. Takaisinmaksun hän hoiti tavanomaisesta poiketen, ei rahana, vaan taideteoksina. Näin syntyi Suomeen hieno taidekokoelma, joka sijaitsee tätä nykyä Helsingin Kaivopuistossa. Radion kulttuuriuutiset