Puolustusvoimien polkupyörillä ei enää ole merkitystä sodan aikana

Polkupyörät ovat armeijassa kuitenkin tärkeä osa liikuntakasvatusta. Pyöristä ei olla luopumassa.

polkupyörät
Kersantti Taneli Repo ja aito intin fillari

Jokainen armeijan käynyt muistaa takamuksissaan armeijan polkupyörän satulan. Siinä ei ollut pehmusteita eivätkä jousetkaan paljon antaneet periksi.

Vaikka polkupyörän sodanaikainen merkitys onkin nykyään vähäinen, on polkupyöriä puolustusvoimilla vieläkin runsaasti käytössä.

Pyörät kuluvat marssi- ja liikuntakouluksessa

Polkupyörät liittyvät osana puolustusvoimien marssi- ja liikuntakoulutukseen. Lisäksi sitä käytetään siirtymisiin harjoituspaikoille, kertoo kouluttaja, luutnantti Tapani Pulkka raja- ja merivartiokoulun erikoisrajajääkärikomppaniasta Imatralta.

Renkaan tuumakoko on 26

Armeijan polkupyörä on hyvin pelkistetty. Ketjun lokasuojaa ei ole, ei myöskään vaihteita, käsijarrua, pehmusteita tai tukijalkaa. Väriltää pyörä on metsän vihreä. - Tärkeintä pyörässä on toimintavarmuus, kertoo Tapani Pulkka. Hajoavia osia ei ole. Liike ei saa pyshtyä marssilla, siksi ei ole aikaa korjailla pyörääkään. Mukana liikkeenteessä on kuitenkin kuminpaikkaussarja, pumppu ja pikkuliittimiä. Lisäksi useissa polkupyörissä on dynamolamppu. Tuumakooltaa matalapainerenkaat ovat 26.

Varusmies ylistää intin fillaria

Kersantti Taneli Repo aloitti varusmiespalveluksensa heinäkuussa 2008. Armeijan polkypyörällä on tehty useita matkoja. - Satula saattaa tainaa vähän kankkujen välissä pitkillä matkoilla, mutta lyhyillä matkoilla satulan kovuus ei tunnu. Vaihteita ei intin pyörään kaipaa, toteaa kersantti Taneli Repo. - Armeijan pyörällä on liki yhtä hyvä ajaa kuin hienolla siviilipyörälläkin.

Armeijan sotilaskypärä takaa liikenneturvallisuutta

Jokaisella pyöräilevällä sotilaalla on nykyään myös pyöräilykypärä. Armeijan kypärä ei ilmeisesti täytä vaativia liikenneturvallisuusstandardeja, siksi jokaiselle on hankittu harmaa polkupyöräkypärä.

Yle Etelä-Karjala Petri Kivimäki