Elokuva-ala torjuu taantumaa komedialla ja kasvutarinoilla

Suomen elokuva-ala torjuu taantumaa komedialla ja kasvutarinoilla. Suomen Elokuvasäätiöstä on viime aikoina haettu aiempaa enemmän tukea elokuvan tuotantoon. Talouden kriisi näkyy myös elokuvien käsikirjoituksissa.

kulttuuri

1990-luvulla ankeita aikoja paettiin huumoriin, ja samasta ilmiöstä on nytkin enteitä, sanoo tuotantoneuvoja Kaisu Isto Suomen Elokuvasäätiöstä:

- Tuotantoyhtiöissa tuntuu olevan tarve tehdä komediaa. Sen voi nähdä lama-ajan eskapismiksi, Isto heittää.

Talouden tasolla lama näkyy Kaisu Iston mukaan isompien ennakkotukien hakemisessa.

- Voi olla, että muut tukihanat ovat vähentäneet riskinottoa. Varsinkin sponsorirahojen arvelen olevan tiukassa.

Tuotantoneuvojan mukaan lama ei herkästi näykään suoranaisesti yhteiskunnallisina aiheina kotimaisissa elokuvissa, ainakaan heti. Teatteri pystyy reagoimaan elokuvaa nopeammin ympäristöönsä.

Lama-käsikirjoituksia ei vielä ole tarjottu

Perinteisesti ajatellut yhteiskunnalliset aiheet eivät muutenkaan ole olleet suomalaisen elokuvan hittiaihepiiri viime vuosina, eikä 1990-luvun lamaakaan aiheissa näkyvästi oteta nyt haltuun. Aiemmin ajat olivat poliittisemmat, yhteiskunnallisia aiheita käsiteltiin paljon.

- 1990- ja 2000-luvulla yhteiskuntaa ovat tässä mielessä käsitelleet esimerkiksi Jarmo Lampelan Eila, Aleksi Salmenperän Miehen työ ja Aki Kaurismäen työläistrilogiat. Yhteiskunnan laitamilla olijoita on kuvattu, mutta vallitseva trendi se ei ole ollut, Isto toteaa.

Uusia merkkejä yhteiskunnallisista kysymyksistäkin käsikirjoituksissa tosin näkyy.

- Nuorten pahoinvointia käsitteleviä tekstejä on tullut nyt vastaan. Niissä käsitellään voimakkaitakin väkivaltaisia ratkaisuja, sanoo Isto.

Kotimaisella elokuvalla on yleisönsä

Tänä vuonna ensi-iltaan tulee yhteensä 13 kotimaista pitkää elokuvaa. Elokuva-alaa on elvytetty näyttävästi kevään aikana.

Suomen Elokuvasäätiössä on kulttuuriministeri Stefan Wallinin kaudella päädytty tukemaan myös yhä useammin esikois- tai toisen elokuvan ohjaajia.

Toimitusjohtaja Irina Krohnin mukaan kotimaisella elokuvalla on myös yleisönsä. Suomessa elokuvakulttuuri ei nojaa yhdysvaltalaiseen tuotantoon yhtä lujasti kuin muualla Euroopassa.

- Suomessa on eurooppalaisittain verrattuna hyvä tilanne. Kotimainen katsojaosuus viime vuonna oli 23 prosenttia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana osuus on ollut yli 15 prosentin tasolla. Euroopalaisenkin elokuvan osuus on parisenkymmentä prosenttia. Ihan yksipuolista elokuvakulttuuria meillä ei siis ole, Krohn summaa.

Peruskysymykset kiehtovat

Mikä sitten vetää kansaa katsomoon? Klaus Härön Postia pappi Jaakobille oli ensimmäisenä esitysviikonloppunaan katsotuin kotimainen. Yksilön kasvutarinat ovat suosittuja, ja suosio kumpuaa kenties juuri tästä ajasta, pohtii Kaisu Isto.

- Se voi todellakin olla jotakin aikaan liittyvää. Härön elokuvassa esimerkiksi käsitellään ihmisen välittämistä, armoa - peruskysymyksiä. Ihmisillä tuntuu olevan tarve henkisiin arvoihin, kun ulkoiset ja materiaaliset ajat ovat kovat, Isto sanoo.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Emilia Cronvall