Topelius väsyi satusetäilyyn

Suomen lasten satusedästä Zacharias Topeliuksesta piirtyy intiimi lähikuva uudessa romaanissa. Kirjallisuudentutkija Merete Mazzarellan esseeromaani Ei kaipuuta, ei surua esittelee aikansa kuuluisimman suurmiehen ihmisenä, joka kärsi roolistaan julkisuuden paineessa ja toisaalta käänsi julkisuuden palvelemaan itsenäisen kansakunnan aatetta.

kulttuuri

Zacharias Topeliuksella (1818 - 1898) oli lukuisia muitakin rooleja kuin Suomen lasten satusetä. Hän oli monipuolisempi ja tuotteliaampi kuin esimerkiksi aikalaisensa Runeberg, mutta juuri satusedän rooli jäi silti elämään.

Merete Mazzarellan romaani kuvaa yhtä päivää Topeliuksen elämässä. Mazzarella uskoo, että Topelius oli melko väsynyt olemaan satusetä. Hän sai lapsilta kirjeitä, joihin oli vastattava. Hänen oli osallistuttava lastenjuhliin, ja hän seisoi kukkavihko kädessä lippuja heiluttavien lapsilaumojen edessä.

- Sen on täytynyt olla rasittavaa, toteaa Merete Mazzarella.

Sen sijaan Topeliuksen suuhun laitettua manausta "Piru periköön Suomen lapset" Mazzarella ei todisteiden puuttuessa suoralta kädeltä allekirjoita. Mazzarella puhuukin yleisemmällä tasolla.

- Kaikkihan me ikääntymisen myötä juutumme johonkin rooliin ja joudumme törmäyskurssille ihmisten odotusten kanssa siitä millaisia meidän odotetaan olevan, hän sanoo.

Kuuluisuus palveli Suomen asiaa

Topelius oli lehtimies, professori, yliopiston rehtori, runoilija ja kirjailija, joka käsitteli historiallisia aiheita ja jota innoitti itsenäisen kansakunnan aate. Hän oli aikanaan tavattoman kuuluisa.

- Kuuluisuus ei ollut hänelle henkilökohtainen meriitti, vaan osa kansallista projektia. Oltiinhan rakentamassa Suomea. Tällaista roolia eivät nykypäivän kirjailijat voi enää saavuttaa, Mazzarella toteaa.

Topelius osallistui kerran kunniavieraana juhlaan, jossa hänelle esitettiin maljaa.

- Topelius totesi, että ei minun, vaan Suomen malja! Jos joku kirjailija sanoisi noin nykyään, se olisi varsin kummallista ja sitä pidettäisiin hyvin teennäisenä.

Topeliuksen kohdalla kyse oli nöyryydestä. Hän oli kansallisen hankkeen palveluksessa, painottaa Mazzarella.

Perhe oli Topeliukselle kaiken ydin

Topeliuksen maailmassa perheestä rakentuu nostalginen idylli onnelasta johon lukija voi uppoutua. Tämä maailma on tietenkin valheellinen. Todellisuudessa Topelius kätki tarkkaan perheen sisäiset selkkaukset ja jännitteet. Toki onnellisessakin perheessä lakaistaan asioita maton alle.

- Mutta Topelius rinnastikin perheen isänmaahan ja isänmaan perheeseen, sanoo Merete Mazzarella.

Vasta Topeliuksen vanhuuden päivillä eräs Sigmund Freud alkoi kirjoittaa omia teorioitaan perheestä.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset/ Kai Ristola