Star Trek varppasi kesäkumiaikaan

Star Trek -saagan kuopus potkii pölyjä tieteissarjojen klassikon harteilta. Enteilevästi Star Trekiksi nimetty elokuva sekoittaa sarjan alkuperäisen juonen varsin mukaansatempaavalla tavalla. Valitettavasti samalla polkaisulla paljon hyvää tulee korvatuksi hämmentävällä teinikurmotuksella.

kulttuuri
Kuva elokuvasta Star Trek
Industrial Light & Magic

Selvästi teini-ikäisille katsojille suunnattu Star Trek alkaa ryminällä, kun romuluslainen alus saapuu tulevaisuudesta kostamaan nuorelle Spockille hänen vanhempana tekemänsä erheet. Tuhoa kylvävä alus pistää koko Trek-universumin historian traagisella tavalla uusiksi.

Ties kuinka monen sukupolven avaruusretkien jälkeen tieteissarjojen äiti palaa lähtöpisteeseen. Uusi ilme on tervetullut, sillä ainakaan seitsemän vuotta sitten ensi-iltansa saanut Star Trek: Nemesis ei jättänyt odottamaan enää yhtään jatko-osaa.

Star Trekin uuden ilmeen takana on muun muassa Lost- ja Alias-tv-sarjojen isänä tunnettu JJ Abrams, joka hyppääkin tähtilaivan ruoriin varsin rohkeasti. Koko nelikymmenvuotisen sarjan historia lyödään säpäleiksi niin hyvässä kuin pahassakin.

Rohkeasti sinne...

Tähtilaiva Enterprisen koko alkuperäinen miehistö tekee paluun valkokankaalle ensimmäistä kertaa 18 vuoteen. Ettei meininki menisi aivan campiksi, on rooleissa uudet näyttelijät. Kyseessä onkin parikymppisen miehistön kasvutarina, jossa keskitytään erityisesti nuorten Kirkin (Chris Pine) ja Spockin (Zachary Quinto) ystävyyssuhteeseen.

Lähtökohta on selkeä mutta kömpelö. Suuren yleisön kapteeni Kirkinä tuntema henkilö onkin pelkkä Kirk, jolla ei ole mitään haua mennä avaruuteen kuolemaan. Logiikan nimeen vannova vulkanuslainen Spock puolestaan onkin tunteileva puoli-ihminen. Molemmat joutuvat elokuvan mittaan kamppailemaan omien ristiriitojensa ja toistensa kanssa kuin nuortenkirjoissa konsanaan.

Ailahtelevista lähtökohdistaan huolimatta Star Trek on käsikirjoituksensa puolesta erinomaisen onnistunut ja viihdyttävä elokuva. Jopa kaikkein rohkein temppu eli 40 vuotta kehitellyn tarinan iskeminen säpäleiksi toimii. Toisin sanoen meininki on entistä synkempää ja henkilöhahmot yllättävällä tavalla syviä.

Vaikka nuorten näyttelijöiden roolityöt ovat hahmojen monipuolisuuteen nähden melko pinnallisia, tekevät he työnsä uskottavammin kuin 1960-luvun vastineensa. Tuolloin kapteeni Kirkiä esittänyt William Shatner muistutti lähinnä toista kuuskytlukulaista eli kaljamaha-Batmaninakin tunnettua Adam Westiä.

Kirkiä uudessa elokuvassa esittävä Chris Pine onkin kertonut, ettei hän voinut kopioida alkuperäisen Kirkin eleitä, koska hän olisi siinä tapauksessa joutunut näyttelemään Shatneria.

Ja mikä vielä tärkeämpää, ovat avaruustaistelut vaatimusten mukaisella tavalla tieteiselokuvien historian näyttävimmästä päästä.

Iso mutta

Onhan näitä kuitenkin nähty. Hollywoodin yleisin keino loppuun kuluneen tuotteen elvyttämiselle tuntuu olevan hahmon tai hahmojen nuorentaminen. Tässä mielessä uusi Star Trek on samaa jatkumoa James Bond ja Indiana Jones junioreille tai vaikka nuoren Hämähäkkimiehen seikkailuille sarjakuvissa. Toisin sanoen uudistus jää helposti pelkäksi pinnaksi.

Välillä nuorten enterpriselaisten suuri seikkailu tuntuukin Dawson's Creekin tieteisversiolta, joskaan teinielämää ei elokuvassa kuvata yhtä uskottavasti. Tähtilaivaston akatemia muistuttaa Tylypahkaa ja nuoren Kirkin ratkaiseva salakuuntelu vihreän naisen sängyn alla on kliseenä kömpelöimmästä päästä.

Kaikkein eniten koko elokuvassa kuitenkin hämmentää sen alkupuolelle ängetty, ultramageeksi tarkoitettu hurjastelu, jossa noin kymmenvuotias James T. Kirk kaahaa 1900-luvun klassikkoautolla poliisi perässään ja Beastie Boysin Sabotagea autostereoistaan luukuttaen. Överiydessään epäuskottavan kohtauksen tarkoituksena on ilmeisesti ollut kuvata Kirkin luonnetta, mutta se epäonnistuu tökerösti.

Star Trekia katsoessa herääkin pelottava ajatus siitä, olisiko Abramsin itse leikkaama versio elokuvasta jättänyt eeppiset avaruustaistelut sikseen ja kuvannut pelkkää kaahaamista sekä nuorten seksiseikkailuja kampuksella.

Etenkin tv-sarjan fanit saattavat kyseenalaistaa Spockin kamppailun tunteidensa kanssa. Se on kuitenkin yksi elokuvan kantavista voimista, ja auttaa tekemään siitä vakuuttavan revanssin aikaisempien Star Trek -elokuvien ajauduttua umpikujaan.

Hyvä lopputulos huonolla maineella

JJ Abrams ehti jo Star Trekin kuvausten aikana hankkia itselleen vihamiehiä ilmoittamalla pitäneensä lapsena enemmän Tähtien sodasta. Elokuvan käsikirjoittajat ovat kuitenkin pitäneet huolen siitä, että tarinassa otetaan teinien lisäksi huomioon myös sarjan ja elokuvien ystävät.

Alkuperäisen juonen romuttamisesta huolimattakin Star Trekin maailma on pohjimmiltaan entisensä. Avaruuden kansojen välisestä diplomatiasta ei juuri puhuta, mutta yhteen hiileen puhaltaminen on samalla lailla keskeisessä asemassa kuin aikaisemmillakin vuosikymmenillä 1960-luvulta alkaen.

Kuin fanien lepyttämiseksi mukana kuvioissa on myös tulevaisuudesta tullut vanha Spock (Leonard Nimoy), jonka sisäpiirivitsit saavat suipommankin trekkerin korvat punottamaan.

Star Trek on kaikessa teinihenkisyydessäänkin viihdyttävä elokuva, joka ainakin sarjan ystävien kannattaa käydä katsomassa. Katsojan onneksi elokuvan maailman uudistus ei ole pelkkää pintaa vaan se aloittaa tarinan, jonka seuraavaa osaa jää mielenkiinnolla odottamaan.

Jos JJ Abramsin jatko-osa pääsee irti turhasta nuorison kosiskelusta, voi uudelle Star Trekille toivottaa pitkää elämää ja menestystä.

Lähteet: Janne Sundqvist / YLE Uutiset