Vuoden puhuja uskoo vuorovaikutukseen

Hyvän puhujan on tärkeää myös kuunnella yleisöään. Näin toteaa Vuoden puhuja -palkinnon saanut professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Tämä vinkiksi kaikille, jotka haluavat pitää mieliin jäävän puheen kevään juhlissa.

Kotimaa
Liisa Keltikangas-Järvinen
Liisa Keltikangas-JärvinenVeikko Somerpuro

Myöskään puheviestinnän opettajien yhdistyksen jakaman Vuoden puhuja -palkinnon osuminen kevääseen ei ole sattuma. Palkinnon jakaminen juuri Floran päivänä on tarkoin harkittu ratkaisu, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Marsa Bäck.

- Floran päivänä vuonna 1848 Fredrik Cygnaeus piti Kumtähden kentällä erittäin elähdyttävän maljapuheen. Siitä on lähtenyt meidän mielestämme suomalainen puhuminen. Haluamme juhlistaa juuri sitä puhumista, jolla saadaan ihmiset innostumaan ja riemuitsemaan.

Tänä vuonna palkinto annettiin psykologian professori Liisa Keltikangas-Järviselle. Hän piti palkintoa mieluisana yllätyksenä. Omiin ansioihinsa puhujana hän suhtautuu vaatimattomasti.

- Kun jotain tekee aamusta iltaan, niin ei sitä enää analysoi. Jos nyt ihan pakosta lähtee miettimään, niin totta kai tärkeää on harjoitella jatkuvasti, vaikka se sitten olisi ihan sitä arjen työtä. On hyvin tärkeää myös kuunnella yleisöä, ettei pelkästään puhu vaan välillä pysähtyy kuuntelemaan.

Puhekulttuuri muuttunut

Vuoden puhujan mukaan suomalainen puhekulttuuri on muuttunut valtavasti viime vuosikymmeninä. Nykyään yhä nuoremmat ovat yhä sanavalmiimpia.

- Kun muistelen omia kansakouluaikojani, jolloin opettaja valitsi aina samat oppilaat esiintymään vuodesta toiseen sekä keväällä että jouluna, niin kyllä tämä muutos on ihan valtava.

Myös puheen opettajien piirissä on huomattu sama.

- Lapsia kannustetaan jo lastentarhasta lähtien puhumaan. Enää lasten ei tarvitse olla hiljaa. Ei kodeissakaan enää sanota lapsille, että hiljaa nyt, isä tai äiti puhuu. Lasten annetaan osallistua tasaveroisina, arvelee Bäck.

Bäckin mukaan kenestä tahansa voi myös tulla hyvä puhuja. Kevään juhliin hänellä on tarjota muutama käytännön vinkki.

- Ennen kaikkea pitää miettiä, mitä haluaa sanoa. Millainen suhde minulla on juhlittavaan, esimerkiksi ylioppilaaseen. Sen jälkeen voi miettiä, mikä meitä yhdistää, mistä sellaisesta voisin puhua. Ehkä jotain, mitä olemme kokeneet yhdessä. Tietenkin asiaan kuuluu myös vähän luoda valoa ja toivoa tulevaisuuteen, hän summaa.

Lähteet: YLE Uutiset