"Hukkasin vuosia lääkeriippuvuuden takia"

Lääkeriippuvuudesta kärsinyt 23-vuotias mies kirjoitti tarinansa YLE Uutisille.

Kotimaa

"Vanhemmat erosivat ja jäin asumaan äidin kanssa yläasteella. Ensimmäinen lyhyt seurustelusuhde päättyi.

Ahdistuin tilanteesta ja kaveri - tyttö, jolla itsellä oli paniikkihäiriöön lääkitys - ehdotti, että hae ihmeessä lääkkeitä apuun. Äiti alkoi siinä vaiheessa juomaan reilusti viiniä ja harmitteli, miten oli tuhlannut turhaan faijalle vuodet.

Menin kouluterveydenhoitajan juttusille ja varattiin koululääkärille aika, sillä sanoin ehkä tarvitsevani varmaan rankkaan tilanteeseen lääkkeitä. Hän sanoi, ettei voi määrätä niitä vaan täytyy varata lääkärille aika.

Kerroin mutsille ja hän sanoi, että varataan lääkäriasemalta aika, niin pääset nopeammin, ja sinun papereihin ei jää merkintöjä. Sain lääkäriasemalta masennuslääkityksen ja minulta meni useampi vuosi nyt omasta mielestä turtuneena elämiseen.

Aloin nappailla enemmän lääkkeitä, mitä oli määrätty, ja minulle tuli kausia, jolloin lääkkeet oli loppu. Tiesin tuttuja, joilta sain psyykelääkkeitä, mm. paniikkihäiriöön määrättyjä.

Vuokrarahat menivät lääkkeisiin

Sain lukion suoritettua huonosti ja pääsin yliopistoon. Lääkkeidenkäyttö jatkui ja muutin soluasuntoon. Yllätyin, kun muutkin jutteli käyttävänsä pameja ja joku poltti hasaa, jota myös kokeilin. Aloin ostaa enemmän nappeja tutuilta ja tuntemattomilta. Opinnot jäi katkolle, muutin takaisin äidille. Rahat menivät lääkkeisiin, eivätkä esimerkiksi vuokraan.

Äiti huolestui ja kyseli lääkkeidenkäytöstä ja alkoi tuoda esille terapian tai muun keskustelun tarpeellisuutta ja varasi tietämättäni ajan paikkaan, jossa saa keskusteluapua ja tukea, ja ymmärretään lääkeriippuvuutta. Olin vähän huolestunut itsekin tilanteesta, koska kaikki jäi aina kesken ja aamulla oli ensimmäisenä lääkkeiden saanti mielessä.

Suostuin lähtemään äidin kanssa ensimmäiselle varatulle ajalle, ensimmäisellä tapaamisella riitelimme äidin kanssa, nyt oikein hävettää.

Lääkkeitä saa liian helposti

Lääkärin seurannassa olen luopunut masennuslääkityksestä ja koen nyt upeasti erilaiset tunteet. Keskusteluapu on ollut minulle korvaamatonta, riippuvuus on tullut nyt siitä. Ilman ulkopuolista tukea en olisi päässyt lääkkeistä eroon.

Pitäisi olla keskustelupaikkoja nuorille. Vanhempien tulisi opettaa lapsiaan kestämään myös ahdistavia tunteita, jotka kuuluu elämään - aina ei voi tuntua hyvältä. Lääkkeet voi viedä mennessään. Koen itse hukanneeni vuosia - lääkkeitä saa liian helposti."

Lähteet: YLE Uutiset