1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. talous

Reilun kaupan hyöty ei mene työvoimalle asti

Kahvinviljelyä Nicaraguassa tutkinut Joni Valkila sanoo, että reilun kaupan kahvia viljelevillä tiloilla työntekijöiden asema ei ole sen parempi kuin reilun kaupan ulkopuolisillakaan tiloilla.

Kuva: YLE

Valkilan mukaan reilun kaupan viljelijät maksavat kausityövoimalle samaa palkkaa kuin reilun kaupan ulkopuolisetkin viljelijät. Myös työoloissa on samoja ongelmia riippumatta siitä, kuuluuko tila reilun kaupan piiriin vai ei. Toisin sanoen reilu kauppa ei hyödytä kaikkein alimpana kahvin tuotantoketjussa olevia ihmisiä.

Kausityövoimaa käytetään ennen kaikkea kahvin poimimiseen, sillä useimmilla reilun kaupan piirissä olevilla tiloilla työ tehdään pitkälti käsin.

Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa on asiasta tietoinen.

- Näin se on. Kriteereissämme on lähdetty siitä, että pienviljelijöille pitää maksaa kunnollinen korvaus tehdystä työstä. Kausityöläisiä jonkin verran käytetään näillä perheviljelmillä, ja heihin ei vielä ole reilun kaupan kriteereissä kiinnitetty huomiota, Virtaintorppa sanoo.

Virtaintorpan mukaan tuottajien kanssa mietitään keinoja, joiden avulla asiaan voitaisiin tulevaisuudessa puuttua.

Viljelijöissä eroja

Joni Valkilan mielestä kausityön rooli Nicaraguan kahvinviljelyssä ei ole mitenkään pieni. Hänen mukaansa pienviljelijöissäkin on eroja.

- Varsinkin hieman suuremmat pienviljelijät palkkaavat jo melko suuria määriä kausityövoimaa, erityisesti sadonkorjuuseen. Myös reilun kaupan viljelijöiden muodostamat osuuskunnat palkkaavat kausityövoimaa tehtaisiin, ja niissäkään työolot eivät eroa reilun kaupan ulkopuolisten työntekijöiden työoloista.

Valkilan mukaan pienviljelijät eivät ole Nicaraguan köyhimpiä ihmisiä, koska he omistavat maata. Monella heistäkin on joka tapauksessa vaikeuksia päivittäisen toimeentulon saamisessa. Kausityöläisten asema on kuitenkin vielä heikompi.

Reilun kaupan viljelijä tietämättään

Helsingin yliopiston tutkija Valkila teki kenttätyötä Nicaraguassa, yhdessä köyhimmistä kahvintuottajamaista vuosina 2005 - 2006. Nyt hän julkistaa tuloksiaan yhdessä toisen tutkijan, Anja Nygrenin kanssa. Eräs Valkilan havainto oli, että suuri osa reilun kaupan osuuskuntiin kuuluneista viljelijöistä ei lainkaan tiennyt olevansa reilun kaupan piirissä.

- Tällöin on kyseenalaista, voivatko he noudattaa reilun kaupan sääntöjäkään, Valkila sanoo.

Reilun kaupan edistämisyhdistyksen Pirjo Virtaintorppa ei usko, että reilussa kaupassa tietämättään mukana olevia viljelijöitä olisi kovin paljon. Hänen mukaansa viljelijät saavat reilun kaupan edut joka tapauksessa, ja osuuskunta kyllä valvoo, että sen jäsenet täyttävät reilun kaupan ehdot.

Reilu hinta ei eroa markkinahinnasta

Reilu kauppa perustuu siihen, että viljelijä saa tuotteestaan takuuhinnan, joka ei riipu maailmanmarkkinahinnasta. Kahvin tapauksessa takuuhinta näytti voimansa 2000-luvun alkupuolella, kun kahvin maailmanmarkkinahinta oli todella alhaalla. Tuolloin moni reilun kaupan ulkopuolinen viljelijä joutui vaikeuksiin, mutta takuuhinta takasi reilun kaupan viljelijöiden toimeentulon.

Viime vuosina reilun kaupan takuuhinta ja kahvin maailmanmarkkinahinta ovat kuitenkin olleet varsin tasoissa. Tällä hetkellä viljelijä ei välttämättä saa reilun kaupan markkinoilta sen parempaa hintaa kuin vapailtakaan markkinoilta. Pirjo Virtaintorpan mukaan reilun kaupan vahvuus onkin siinä, että se suojelee pienviljelijöitä maailmanmarkkinahinnan heilahteluilta.