Grillikatosten kilpavarustelu

Kesäinen grillaushetki tarkoittaa paikalle kokoontuneiden miesten kädenvääntöä grilleistä ja niiden ominaisuuksista, kirjoittaa kolumnisti Tommi Hoikkala.

Kotimaa

Kehuin muutaman vuoden takaisessa jossain julkisuuteen tarkoitetussa kirjoituksessani kaasugrilliäni. Koetin brassailla muka –vaatimattomuudellani. Ajelen nimittäin grillikatoksessamme tällaisella pelillä: Fiesta Bistro BBQ. Tämä ei ole tekstimainontaa, koska vehje on kadonnut kauppojen tarjonnasta. Ostin sen juhannuksen alla 14 [neljätoista] vuotta sitten, kehäkolmosen kupeessa olevasta halpahallista. Sen hinta oli nykyrahaksi muutettuna noin kaksi kymppiä. Polttimo on vaihdettu kertaalleen, eikä sytytin toimi. Sytytän liekin manuaalisesti. Siinä pääsen näyttämään lähipiirilleni virtuositeettia. Lisäksi väitin pihvien jujun piilevän muualla kuin grillin teknisissä salaisuuksissa tai hinnassa.

Sain palautetta kulutukseen erikoistuneelta professorilta. On kestävän kehityksen kannalta hölmöä ostaa halpahallista hikipajoissa valmistettuja surkeita tuotteita. Sain neuvon ostaa grillikatosten mersun, kuulemma muuan BQ91T/CA90TOP on ylittämätön kone. Tuore mainossläbäre kertoo, että tuossa mallissa on vertikaalinen liekinvarmistettu infrapunapoltin sekä sähkötoiminen paistinkäännin. Sekä itsepuhdistuvat keraamiset lämmöntasaajat. Nettiyhteydestä ei maininta mitään, eikä kovaäänisistä ja radiosta, josta voi grillatessa kuunnella entisten nuorten sävellahjaa. Ja valua nostalgian allikkoon sekä käräyttää pihvinsä. Hintaa on yli kaksi tonnia. Sillä vaatisin lämmönlähteeksi jo aurinkoenergiaa.

Mistä tässä on kyse? Miesluontoisuudestapa tietenkin.

Martti Puohiniemi ja Göte Nyman ovat kirjoittaneet (2007) ”sukupuolten toimintatapojen pohjimmaisesta erilaisuudesta”. Heidän mukaansa, kun naiset arvostavat empaattista hyväntahtoisuutta ja avoimuutta, miesten arvojen ytimessä ovat valta ja suoriutuminen. Kyse on arvo- ja asennetutkimuksen tuloksista, jotka perustuvat Puohiniemen vuosina 1991-2005 keräämiin laajoihin haastattelu- ja kyselyaineistoihin. Puohiniemi ja Nyman tarkoittavat isoja asioita; he puhuvat ”sukupuolityypillisistä eroista”, jotka ovat ”pitkän evoluutiohistorian tuottamia”.

Päätä huimaa - että naapurustojen kilpavarustelun hulluus selittyisi peräti evoluutiohistorialla! En välttämättä sijoittaisi itseäni rimpuloineni tuohon ketjuun, mutta antaa mennä kuin on kevät ja kesä tulossa.

Herrat ja kaikki jampat: tietäkää, että suoriutumisessa on miehen elämän perusjuonne. Kyky suoriutua antaa miehelle aseman miesyhteisöjen arvostushierarkiassa, mutta myös kotona. Kuulemma. Näin Nymanin, psykologin ja Puohiniemen, arvotukijan mukaan. Matti Virtanen on esitellyt heidän kirjaansa Yhteiskuntapolitiikka –lehdessä.

Tässä tulemme grillaukseen. Tulkinta on tämä. Kesäisessä grillauksessa mies kilpailee paikalle kutsuttujen pariskuntien miesten kanssa. Muut äijät saavat otteluvuoron vasta omalla kentällään seuraavan kokoontumisen yhteydessä.

Hauska tulkinta. Omaksukoon kuka tahtoo. Selvästi kyse on erojen tajusta ja kommunikaatiosta. Aihepiiriin kuuluu myös sitkeä väittely kaasugrillien ja pallogrillien välillä. Kiintoisaa on, että sähkögrillit eivät juurikaan näytä nousevan väittelyn keskiöön.

Koko panoraama on jollain tavoin absurdi. Miettikää nyt kuluttavan keskiluokan kesäistä riittiä. Kesänä jotenkin herkistymme luontosuhteeseemme ja samalla onnistumme siirtämään teknokulttuurimme pihalle ja puutarhaan.

Jostain tulivat bauhausit ja muut naisten rautakaupat ja rupeamme sisustamaan puutarhojamme. Tätä en siis käsitä: sisustaa jotain joka on ulkona.

Miehillekin on nykyään tärkeää miltä puutarha näyttää. Vertaa naisten huoli kodistaan - että se on siivottu ennen vieraitten tuloa. Tätä menoa olemme kohta kaikki mekko-einareita.

Ei tämä mitään. Autopilotti päälle ja omaa tarinaa peliin. Tämä on Käpylään sovellettu (Joonas) Käkriäis –metodi. Rakenna grillisi itse niistä tarvikkeista mitä silmään sattuu. Otin kerran kymmenen kellariremontista yli jäänyttä lohkotiiltä (seitsemäntoista vuoden takaa), vaimon pihalla heittämästä ja hylkäämästä takasta luukun ja arinan. Leikkimökin takaa otin muurinlettupannun. Improvisoin nämä ainesosat minitonttimme lievästi viettävän rinteen kallioiselle kohdalle tulen teon kannalta funktionaaliseen järjestykseen. Luukku on kaiken pohjalla, mutta niin että alta pääsee veto. Arina toimii edustana, kekälepenkkinä. Muurinlettupannu on paistoalausta. Luomu grilli deluxe.

Pelkään että naapurit tulkitsevat avotulen teoksi. Vielä ei ole palokuntaa näkynyt. Jos tulee, käräytän myös naapurikorttelin Rantalan, joka on alan todellinen pioneeri sekä osaaja.

Seuraavassa jokaiseen kolumniini sisältyvä ikääntyvän koppelon terhentelyjakso. Osaan minäkin jotain. Kreetan grillilohi. Pannu hehkutetaan todella kuumaksi, rypsiöljy siihen ja reilun kilon villilohifile nahkoineen päivineen kypsymään. Nahattomalle puolelle paistetaan kaunis pronssinen pinta. Käännellään ahkerasti. Nahkapuolen on oltava rapea. Maustetaan kreetalaisella yrttiseoksella, merisuolalla, sitruunalla, mustapippurilla, mitä nyt sattuu olemaan. Flambeerataan rakilla. Tuotos on onnistunut, jos kala on sisältä sushimainen. Sen merkki on se, että porilaiset ruokittavat väittävät, että kala on raakaa sisältä. Niin kuuluukin olla.

Tätä ei kapasiteetin koordinaattori saa aikaiseksi pihakeittiönsä mersulla, vaikka se olisi tietokoneohjattu. Ja vaikka saisi, sitä ei näytettäisi telkkarissa. Itse odottelen koska Mad Cook tulee paikalle. Neuvottelut ovat jo käynnissä.

Vaimo sanoi kerran: älä väitä että et kilpailisi poikien kanssa. Kun olin väittänyt, että minä pysyn noiden kenttien ulkopuolella. Vaimo on jälleen oikeassa. Mutta todellisin, aidoin ja paras mahdollinen puutarhan käyttötapa on tämä. Oblomovilainen viivyttely, jahkailu, vaiheilu ja torkkuminen omenapuun katveessa. Se tiivistyy Dostojevskin Idiootin lukemiseksi hitaasti puun juurella. Samalla voi miettiä, tarkoittako tuo kirjailija, että minä olen se idiootti.

Lähteet: Tommi Hoikkala Nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja