Tutkimus: Musikaalisuus on sukua sosiaalisuudelle

Kaikilla lienee näppituntuma siitä, että musiikillisuus on ainakin osittain perinnöllinen ominaisuus. Helsingin yliopiston ja Sibelius-Akatemian tukimus todistaa ensi kertaa molekyylitasolla, että käsitys pitää paikkansa. Tutkimuksessa selvisi myös, että musiikki ja kiintymys ovat yhteydessä toisiinsa.

kulttuuri
Pieni tyttö soittaa viulua.
YLE / Mika Kanerva

Tutkimuksessa selvitettiin tiettyjen geenien osuutta musikaalisuuteen ja musiikillisen luovuuden perinnöllisyyteen. Luovuudeksi tutkimuksessa määriteltiin musiikin säveltäminen, sovittaminen ja improvisointi.

343 koehenkilöä edustivat 19:ää sukua eri puolilta Suomea. Mukana oli sekä ammattimuusikoita että ihmisiä, jotka joko harrastavat musiikkia tai joita se ei kiinnosta. Osallistujat tekivät kolme musikaalisuutta mittaavaa testiä, ja heidän taustaansa kartoitettiin perusteellisesti. Yli 12-vuotiailta otettiin myös verinäyte.

Musiikillinen luovuus ja musikaalisuus ovat monien geenien ja ympäristötekijöiden monimutkainen kokonaisuus. Tutkimuksessa perinnöllisyyden osuus musikaalisuuteen ja musiikilliseen luovuuteen osoittautui kuitenkin huomattavaksi.

Syynä on AVPR1A-geeni, joka nisäkkäillä liittyy sosiaaliseen kommunikaatioon, ihmisellä muun muassa anteliaisuuteen ja parisuhteeseen sitoutumiseen.

Tutkija Liisa Ukkolan mukaan musiikkikin on sosiaalista kommunikaatiota. - Darwin yhdisti musiikin vastakkaisen sukupuolen huomion herättämiseen. Kehtolaulut vaikuttavat lapsi-vanhempi-suhteen syntymiseen, ja yhteislaulut luovat ryhmähenkeä, Ukkola sanoo.

Yhdysvaltalaisessa PLoSONE-tiedelehdessä julkaistu tutkimus on laajaa suomalaisprojektia, joka selvittää musikaalisuuden biologista taustaa.

Lähteet: YLE Uutiset