Pöllönpoikanen pelastettiin pulasta - katso kuvat

Pieni viirupöllönpoikanen joutui toissa päivänä pulaan Muuramessa. Lentoharjoitukset tyssäsivät rantaveteen mutta loppu hyvin - kaikki hyvin: pöllö saatiin pelastettua ja harjoitukset jatkuvat.

luonto
Esa Purasen pelastama viirupöllönpoikanen toipunee täysin rankasta seikkailustaan.Riitta Siekkinen

Pikkupöllö aloitteli lentoharjoituksia muuramelaisen kesämökin portaalta ja komeasti lento sujuikin muutaman metrin matkan. Koelento tyssäsi kuitenkin rantaveteen: pöllö päätyi uimasilleen.

Poikanen onnistui räpiköimään itse ylös vedestä mutta rannassa kasvava kuusi osoittautui liian tiheäksi: märkä pöllö takertui tiukasti kuusen alaoksiin. Onneksi Esa Puranen oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan: hän riensi pelastamaan poikasen pulasta.

-Siinä oli hyvin kapea rantakaistale ja kun pöllö kömpi vedestä kuiville, se joutui nousemaan kiven päälle eikä siinä oikein ollut muuta suuntaa kuin eteenpäin. Siinä oli semmonen pieni, matala kuusi, jonka alaoksat on jo kuivuneet ja se oli niin tiukkaa, että kun mäyräkoira yritti mennä pöllöä lähemmin jututtamaan, niin sekään ei päässyt läpi, kuvailee Esa Puranen.

Kuinkas sitten kävikään...

Purasen mukaan pöllö oli juuttunut kuusen juureen hyvin tiukasti.

-Se oli juuttunut samalla tavalla kuin kala juuttuu verkkoon, sulka kerrallaan sitä siitä irroteltiin. Kun sitten sain pöllön irti, pistin sen takaisin sen tolpan päälle, josta se oli lähtenytkin. Pöllö kuitenkin mätkähti alas, onneksi sai siipiä sen verran alle, ettei käynyt huonosti. Silloin huomasin, että tätä märkää miekkosta täytyy opettaa lentämään, kertoo Puranen kohtaamisestaan pöllön kanssa.

Puranen opasti pöllön poikasta lentämisen saloihin päästämällä sen muutamaan otteeseen käsistään ilmaan. Muutaman metrin lento sujui hienosti eikä linnun siivissä näyttänyt olevan vikaa.

-Pistin sitten pöllöpojan siihen portaalle ja sanoin, että kuivattelehan siinä aikasi, kertoo Puranen harjoitusten päättymisestä.

Purasen mukaan pöllö ei suhtautunut pelastajaansa lainkaan vihamielisesti, vaikka peloissaan oleva eläin yleensä kavahtaakin ihmistä.

-Kun olin saanut pöllön irti, juttelin ja rauhoittelin ja silittelin sitä siinä pitkään. Minusta se näytti luottavan minuun ja kun niitä pyöreitä silmiä katseli, niin kyllä minä olin näkevinäni niissä kiitollisuutta, kuvailee Puranen.

Pöllöäidin kanssa ei ole pelleilemistä

Pöllö on petolintu ja Puranen tietää, ettei niiden kanssa ole leikkimistä. Siksi hän varustautui suojalaseilla ja rukkasilla poikasta käsitellessään. Ja hyvä niin, sillä siellä missä on pöllölapsi, on myös pöllöäiti.

-Kyllä se äitipöllö teki hyvin selväksi, että härifån tvättas eli täältä pesee tarvittaessa. Mutta ei siinä mitään vaaratilanteita syntynyt ja oli helppo jättää poikanen siihen kuistille istumaan, kun äiti tuli paikalle, iloitsee Puranen.

Kohtaaminen pöllön kanssa jää ikuisiksi ajoiksi Purasen mieleen, sen verran suloinen tämä pikku-untuvikko oli.

-En minä ole milloinkaan pitänyt niin ihanaa eläintä käsissäni, Puranen totetaa.

Lähteet: YLE Keski-Suomi / Heli Kaski ja Sanna Pirkkalainen