Neuvostopartisaanit toimivat Stalinin kärkenä

Neuvostopartisaanit hyökkäsivät vuosina 1941 ja 1944 Suomen itärajan kylien ihmisten kimppuun. Partisaanit surmasivat harkitusti noin 150 ihmistä.

Kotimaa
Suomalaiset sotilaat pystyttävät muistomerkkiä partisaanien uhreille.
Suomalaiset sotilaat pystyttävät muistomerkkiä partisaanien uhreille.SA-kuva

Toisen maailmansodan partisaanijoukot perustettiin Neuvostoliitossa Josif Stalinin käskyllä jatkosodan alkaessa vuonna 1941. "Tuhotkaa ja tappakaa", oli Stalin käsky joukoilleen.

Partisaanit toimivat Venäjällä jo Napoleonin aikana. Perinteisesti partisaanit torjuivat maahan tunkeutuvaa vihollista, ja joukot koottiin ihmisistä, jotka eivät lähteneet rintamille, myös naisista ja lapsista.

Venäjän Karjalassa Pohjolan partisaaniliike perustettiin poikkeuksellisesti sotakykyisistä ihmisistä. Liikkeen lähtökohtana oli tunkeutua vihollisen selustaan, mutta samalla sen piti sissitoimillaan torjua Suomesta tulevaa vihollista.

Partisaanitoiminta oli suuressa määrin Karjalan neuvostotasavallan vastuulla. Partisaanit toimivat pääasiassa Karjalassa. Kantalahden ja Murmanskin alueella oli osastoista noin neljännes eli yhteensä viisi osastoa.

Partisaanien esikunta ja koulutuskeskus perustettiin Vienanmeren rannalle Belomorskiin eli suomalaisittain Sorokkaan. Yhteen osastoon kuului keskimäärin 70 - 80 jäsentä, naisia oli kymmenen prosenttia.

Kommunistisen puolueen alaisena

Osastoa johti komentaja, jonka apuna oli osaston sisäinen esikunta. Mukana oli myös puolueen komissaari. Joukoissa oli naisia. Heidän osuutensa oli merkittävä myös johtotehtävissä. Partisaanit toimivat kommunistisen puolueen alaisuudessa. Puna-armeija varusti osastot ja rajavartiojoukot avustivat partisaaneja liikkumisessa. Rajajoukot opastivat partisaanit useimmiten rajan ylitse.

Partisaaneilla ei ollut sotilasarvoja eikä selkeää sotilasunivormua. Sisäisesti joukot olivat erittäin yhtenäisiä ja kurinalaisia. Johtajan valta on ollut rikkomaton näihin päiviin saakka. He olivat näkyvästi ja tehokkaasti aseistettuja.

Toiminta pääsi alkuun vuonna 1942. Silloin alkoivat myös retket Suomeen. Sitä ennen Suomen puolella kävi eri tehtävissä Neuvostoliiton rajavartioston joukkoja, jotka tekivät tuhoisan siviili-iskun Savukosken Kuoskuun syyskuussa 1941. Suomeen ja suomalaisiin kyliin tekivät jatkuvasti hyökkäyksiä pohjoiset osastot, mutta myös kaikki Karjalassa olevat osastot kävivät Suomessa, vähintään yhden kerran.

Partisaanien tehtävänä Suomen puolella oli tiedustella ja tehdä tuhoa sotilaskohteille ja sotilasliikenteelle.

Hyökkäys pieneen syrjäiseen kylään

On selvinnyt, että partisaanit eivät hyökänneet koskaan tasavertaisen vihollisen kimppuun. Heidän lääkehuoltonsa kaukana vihollisen alueella oli usein vain lääkintätytön laukussa. He saivat aikaan kauhua, hävitystä ja tappoja siviilikylissä, jotka he harkiten valitsivat.

Partisaaniosastojen mieluisimpia kohteita kylistä olivat pienet, syrjäiset ja tiettömät kylät tai kylien osat. Partisaanit hyökkäsivät melkein aina kylään yöllä ja pyrkivät tuhoamaan kaiken, yleensä naiset, lapset ja vanhukset. He surmasivat sotarikoksiin syyllistyen 150 - 170 siviiliä eri puolilla Suomea. Luku on epätarkka johtuen siitä, mitkä teot katsotaan harkituiksi, selkeiksi murhiksi.

Partisaanit raportoivat esikuntaan radiollaan hyökkäysten jälkeen ja jo ensiraportissaan kertoivat hyökänneensä sotilaskohteeseen. Myös jälkeenpäin tehdyt pöytäkirjat ja muistelmat vahvistavat partisaanien vääriä kertomuksia.

Suomen itäraja pidettiin sota-aikana normaalisti asuttuna kaikkialla. Kalliiseen evakuointiin ei nähty olevan syytä. Normaalin asutuksen ylläpitäminen kuului myös sodankäynnin luonteeseen, koska asumaton maa on otollinen viholliselle.

Lähteet: YLE Uutiset / Matti Torvinen