My Bloody Valentine 3D kaataa verta katsomoon

Kolmiulotteisten elokuvien ryntäys teattereihin mahdollistaa myös raakojen murhien nauttimisen entistä todentuntuisempana. Vaikka My Bloody Valentine 3D yrittää uutta avausta kauhuelokuvien kentällä, tarjolla on vain toimimaton sekoitus ihmissuhdesynkkäilyä ja irtopäitä.

kulttuuri
Naamioitu pirulainen riivaa jälleen kerran rauhallista pikkukaupunkia.
Lions Gate Home Entertainment

Kolmiulotteisuus oli hetken aikaa 50-luvun alkupuolella se kovin juttu nuorison perjantai-illan pelotteluelokuvissa. Pian innostus kuitenkin katosi ja 3-D teki vuosikymmenien mittaan vain pikaisia visiittejä elokuva-alan panostuskohteiden joukossa. Tällä kertaa suuret elokuvayhtiöt ovat kuitenkin päättäneet onnistua.

Tuotantotalot ovat päivittäneet 3-D -tekniikan aivan uudelle tasolle kilpaillessaan standardin luojan paikasta, teatterit panostavat tarvittavaan tekniikkaan ja ottavat ohjelmistoonsa runsain mitoin kolmiulotteista tuotantoa.

Tarjolla on jo animaatioita, seikkailuita, scifiä ja toimintaa. Kolmiulotteisina teattereihin saapuvat sellaiset odotetut teokset kuin James Cameronin Avatar ja Neil Gaimanin kirjaan perustuva Coraline. Myös vanhat suosikit, kuten Painajainen ennen joulua ja Tähtien sota -elokuvat ovat kääntymässä 3-D -versioiksi.

3-D:n markkinasegmentti näyttääkin koostuvan nuoremmasta kansanosasta. Luonteva sovellus teknologialle ovat siis Yhdysvaltojen keskilännen nuorten kevytkenkäisyyden kostavista naamiomiehistä kertovat slasher-elokuvat.

Televisiosarjaa valkokankaalla

Ohjaaja Patrick Lussier jatkaa uuden slasher-genren linjalla. Vanhaa ei suoraan kopioida, vaan sen päälle rakennetaan jotain uutta. Niinpä alkuperäinen My Bloody Valentine (vuodelta 1981, Suomessa DVD vuonna 2003) toimii vain esityön rakentajana uudelle ystävänpäivän tragedialle.

Elokuvassa on mukana psykologiseksi trilleriksi pyrkivä juoni, jossa joku on ottanut vanhan massamurhaajan viitan harteilleen ja terrorisoi jälleen henkirikostilaston kärjessä jo varmasti keikkuvaa pikkukylää. Ongelma on se, ettei rakennusaineista saada irti jännitystä vaan ainoastaan laimeaa nuorten aikuisten synkistelyä siksi aikaa, kun tarinaa suunnataan kohti seuraavaa verimyrskyä.

Pääosassa nähdään Supernatural-sarjasta tuttu komea synkkä poika Jensen Ackles. Uutta roolia Ackles ei ole joutunut opettelemaan, vaan hä n kärsii jälleen kerran menneisyytensä vainoamana ulkopuolisena.

Pop-elokuvien nykytähti Jaime King puolestaan on entinen tyttöystävä, nykyinen väärän miehen vaimo, jota menneisyys vainoaa. Kolmiodraaman viimeinen kulma on Kerr Smith, jota vaivaavat nykyelämä ja menneisyys.

Näistä lähtökohdista on helppo arvata, että valkokankaalla nujakoidaan suhdesotkuissa yhtä innokkaasti kuin juostaan murhaajaa pakoon. Näyttelijätyö onkin tasaisen varmaa nuoriso-tv-sarjan tasoa.

Leukaluu yleisöön

Ihmissuhteiden aallokko väistyy kuitenkin hetkittäin, kun on aika tappaa joku hakulla.

Jo valmiiksi verisen slasherin uudelleenpainosta on raaistettu K-18 -merkin suojissa nykynuorisoakin säväyttävälle tasolle. Suuren yleisön Hollywood-elokuvaksi tarjolla on muutama ihmeen itsetarkoituksellisesti raju kohtaus. Kuten sensoreiden kiusaksi pitkitetty jahti, jossa kaasunaamariin pukeutuva murhaaja rääkkää alastonta naisuhriaan.

Nautti niistä tai ei, toimintakohtaukset ovat kuitenkin filmin tärkein uudistus genreen. Lähikuvat naamaan osoittavasta aseesta tai silmää havittelevasta hakun kärjestä ja hahmojen silmin kuvatut murhat tuntuvat yllättävän todellisilta. Ja katsoja saa tuntea olonsa epämukavaksi useampaan kertaan sekä uhrin että murhaajan näkökulmasta.

Tekijät eivät ole kainoilleet tehokeinon hyödyntämisessä. Kohti lentävää luotia osaakin odottaa tällaista elokuvaa katsoessaan, mutta leukaluu tuli yllätyksenä.

My Bloody Valentine 3D onkin toimimaton sekoitus ihmissuhdesynkkäilyä ja irtopäitä. Jopa tasaisin väliajoin kimppuun käyvä murhaaja käy lopulta niin toisteiseksi, että vaikka elokuva kestää vain reilut puolitoista tuntia, siitä olisi voinut leikata kolmanneksen pois.

My Bloody Valentine 3D saapuu Suomen elokuvateattereihin perjantaina 29.5.

Ville Laakso, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun)