Partisaanien viimeisiä uhreja etsitään Lapissa

Partisaanien murhaamien viimeisten kadoksissa olevien uhrien tehoetsintä on alkanut Lapissa. Kadonneet uhrit aiotaan vuosien odottelun jälkeen löytää erikoiskoulutetulla koiralla ja maatutkilla.

Kotimaa
Erikoisesti ruumiiden etsintään koulutettu paimenkoira Max ja ohjaaja Leo Myllylä etsivät partisaanien murhaamien uhrien jäänteitä.YLE/Jarmo Honkanen

Uhrit, isä ja tytär, katosivat partisaanien mukana Sallassa heinäkuussa 1943.

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen etsintäryhmä on aloittanut tällä viikolla Sallan Hautajärven partisaani-iskun uhrien etsinnän erikoiskoulutetun koiran avulla. Etsijäryhmä, jonka vahvuus on neljä miestä ja paimenkoira Max, haravoivat aluetta tämän kesän. Etsintä keskittyy alueelle, jossa partisaanit hyökkäsivät heinäntekijöiden kimppuun, sekä partisaanien lepopaikan maaston ja pakoreitille.

Ryhmää johtava Pekka Moilanen uskoo, että vainajat Ossian ja Maire Hautajärvi löytyvät. Etsijöillä on käytössään partisaanien asiakirjoja, joissa ilmenee koordinaattien avulla, missä vainajien tulisi olla. Etsintää vaikeuttaa kuitenkin se, että suomalaiset eivät ole kyenneet aukottomasti selvittämään, kuinka koordinaatteja luetaan.

Partisaanien arkistoista on myös saatu asiakirjoja, joissa on partioiden reitit, kohteet ja raportit tehdyistä tuhotöistä. Asiakirjoista ilmenee, kuinka partisaanit olivat kuulustelleet Ossian Hautajärveä ja se mitä tämä oli kertonut kuulustelijoille. Etsintää on tehty alueella jo kolmen aikaisemman kesän ajan mutta ilman koiraa.

Aseettomat kyläläiset olivat heinätöissä

Hautajärven Kiviaavan lähistöllä on partisaaniarkistoista saatujen tietojen mukaan kaksi vainajaa. Vainajat isä Ossian ja tytär Maire Hautajärvi murhattiin heinäkuussa 1943, kun he olivat heinänteossa. Muita uhreja löytyi vielä 1952. Löydön tekivät metsämiehet. Yksi ammuttu uhri löytyi heti hyökkäyksen jälkeen.

Hautajärven hyökkäyksen kohteina oli yhdeksän ihmistä, joista selvisi neljä. He pääsivät ripeän toimintansa avulla pakoon ja toivat sanan kylään. Kylässä oli muutama sotilas. Nämä hälyttivät Kuusamosta suomalaisen luutnantti Alakulpin erillisjoukkueen.

Partisaaniosasto, jossa oli 70 miestä ja naista paljastui heinäntekijöiden murhan vuoksi. Osaston tehtävä oli ollut eristää Hautajärven siviilikylä ja tuhota se maan tasalle. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja kylä pelastui. Käydyissä kahakoissa kaatui useita partisaaneja.

Etsintä paljasti partisaanien tutkikohdan

Ensimmäisenä päivänä sotavainajien etsijät löysivät maastosta partisaanien muonapurkin, hiusneulan ja nauloja. Löydöt olivat paikalla, jossa partisaanien arvioitu leiri oli sijainnut. Leirin ympärillä havaittiin suojapoteroiden rivistö.

Ryhmä aloitti tämän jälkeen partisaanien irtautumisreitin tarkastamisen. Reitti on selvitetty partioraporttien ja partisaanien myöhempien toimien perusteella. Osasto siirtyi pohjoiseen, jota reittiä tutkitaan lähiviikot.

Etsintätyön johtaja Pekka Moilanen pahoittelee, että uhrien etsintä alkaa vasta nyt, kun alueella on ehditty tehdä useita laajoja metsähakkuita ja aurauksia. Maasto on ehtinyt muuttua 66 vuodessa.

- Miksihän näistä uhreista ei puhuttu aikanaan ja lähdetty liikkeelle kun jäljet olivat maastossa. Sitä moni kyselee meiltäkin.

Etsinnöissä oli mukana Ossian Hautajärven poika Herman. Hän haluaa, että partisaanien viimeiset uhrit löytyvät vihdoinkin. Hänen mukaansa kaikki elossa olevat perheenjäsenet haluavat haudata jo isän ja siskon.

- Helpottaisi kun saisi isän ja siskon 66 vuoden jälkeen hautaan. Tuntuu aina sydämen pohjalta, kun isää ja Mairea muistaa, kertoo Herman Hautajärvi kyynelsilmin.

Hautajärven perheelle isän ja siskon menetyksen jälkeinen aika on ollut tuskallista. Isälle ja siskolle ei ole voinut jättää jäähyväisiä, koska näiden ruumiit ovat edelleen jossain kylän ja Venäjän rajan välisellä alueella.

Neuvostoliiton arkistot olivat käytössä

Tutkija-kirjailija Veikko Erkkilän mukaan uudet tiedot ovat osoittaneet, että Neuvostoliiton partisaaniarkistot olisivat olleet käytössä jo huomattavasti nykyistä aikaisemmin. Arkistoihin olisi voitu päästä jo 1950- ja 60-luvuilla. Suomen valtio ja poliittinen eliitti vain eivät olleet tähän halukkaita.

- Se oli selvä poliittinen valinta. Olihan kyse YYA:n ajasta. Uskottiin että kun asiasta vaietaan, siitä ei puhuta. Olivathan tuhotut kylät hyvin pieniä ja syrjäisiä.

Vainajien omaiset vetosivat silloisen presidentin Urho Kekkosen kansliaan mutta tuloksetta. Ulkoministeriöstä saatiin tyly vastaus, jossa kiellettiin jyrkästi enää palaamasta asiaan. Myös Yhdysvaltain hallituksen vaatimukset tutkinnasta torjuttiin. SPR lopetti myös tuen uhrien omaisille.

Kirjat valottavat tapahtumien kulkua

Rovaniemeläinen kirjailija-tutkija Veikko Erkkilä teki ensimmäisen laajan selvityksen partisaanitoiminnasta ja sen vaikutuksista 1990-luvulla. Hänen työnsä koottiin kirjaksi 1998, nimellä Vaiettu Sota. Kirjan kustannus ei aluksi kiinnostanut keskeisiä kustannusyhtiöitä. Nyt pienen kustantajan julkaiseman teoksen kaikki painokset on myyty loppuun.

Partisaanien tuhoista, uhreista ja poliitikkojen toimista on tulossa uusi kirja. Veikko Erkkilä kertoo, että hänellä on useista lähteistä koostuvaa aineistoa. Väitöskirjojen ja selvityksien perusteella tutkija-kirjailija Erkkilä lupaa osoittaa esimerkiksi, kuinka partisaanien uhrien maalliset jäännökset ovat oudosti kadonneet.

- Viime kesänä avatuista Sallan haudoista ei löytynyt 1952 haudatuiksi väitettyjä. Kukaan ei myöskään tiedä, mihin katosivat Sallan poliisin varastosta 1970-luvun alussa Seitajärven uhrien jäännökset. Samoin on ollut järkytys, miksi Savukosken Seitajärvellä kuolleen ja 50-luvulla löytyneen sotilaan ruumista poliisi ei koskaan siirtänyt hänen kotiseudulleen. Missä hän on? kysyy Erkkilä.

Myös partisaanien ruumiit on haluttu jättää yhteiskunnan toimesta kentälle. Erkkilän mukaan partisaaneja ei ole haluttu siirtää neuvostosotilaiden yhteishautoihin. Tälläkin on ollut selvä poliittinen syy.

- Jos heidät olisi viety neuvostosotilaiden hautaan, olisi se ollut voimakas kannanotto siitä, ketkä hyökkäsivät suomalaisten siviilien kimppuun. Tätä riskiä eivät Urho Kekkosen YYA-ajan poliitikot halunneet ottaa.

Lähteet: YLE Uutiset / Matti Torvinen