Euroopan petolinnut kirjaksi

Turkulainen opettaja Tom Lindroos sai lintuharrastukseensa mieluisan lisän, kun hän suomensi Otavan tänä keväänä julkaiseman Petolintuopas -kirjan. Petolintujen määritys on kokeneellekin harrastajalle vaativa tehtävä.

kulttuuri
Nuori sinisuohaukkakoiras.
Nuori sinisuohaukkakoiras kuvattuna Dragsfjärdissä 12.09.2004.Tom Lindroos

Petolintuoppaassa esitellään upeasti maalattujen taulujen avulla kaikkien Euroopassa esiintyvien 39:n petolinnun pukutuntomerkit. Kustakin linnusta on lisäksi useiden sivujen mittainen kirjallinen lajikuvaus. Tekstissä selvitellään myös, miten toisiaan muistuttavat lajit voi erottaa toisistaan. Kirja tulee tarpeeseen, sillä se on ainoa suomeksi julkaistu alan opaskirja.

- Petolintujen määritys on usein erittäin vaativaa työtä. Valaistus, tuuli, missä asennossa lintu näyttäytyy hankaloittavat määritystä, Lindroos luettelee.

- Lisäksi lintujen höyhenpeite vaihtelee hyvin paljon esimerkiksi sen mukaan, minkä ikäisestä linnusta on kyse.

Linnut tunnetaan huonosti

Lindroosin kokemuksen mukaan ihmiset tuntevat petolintuja huonosti. Mielenkiintoa kyllä riittää. Usein maallikko kysyy aivan suoraan, että mikähän iso lintu tuossa pään päällä kaartelee.

Moni uskoo tuntevansa yleisimmän petolintumme kanahaukan. Maallikko saa olla kuitenkin tarkkana, kun ohi vilahtaakin saalistava naarasvarpushaukka.

- Tämä on lintuharrastajallekin haastava tehtävä. Varsinkin, jos lintu ei käytä aktiivisesti siipiään. Siipien lyöntinopeus paljastaa helpoiten, kumpi laji on kyseessä. Varpushaukka räpyttää siipiä tiheämmin, opastaa Lindroos.

Koko, muoto ja lentotapa kertovat harrastajalle jo paljon siitä mikä petolintulaji on kyseessä. Jos tarkkailttavaa kohdetta voi verrata vaikkapa helposti tunnettavaan varikseen, määritys helpottuu tuntuvasti.

- Ylipäätään kannustaisin ihmisiä terästämään aistejaan aina, kun on mahdollisuus tarkkailla petolintua. Näin oppii parhaiten.

Petolintuja on vähän

Viimeisten vuosikymmenien aikana petolintujen määrä on selvästi vähentynyt Tom Lindroosin kotikonnuilla. Tehokkaasti hoidetut pellot eivät tarjoa Varsinais-Suomessa petolintuharrastajalle kovin paljon katseltavaa.

- Kemiönsaaren Brörkbodan pellot taitaa olla maakunnan ykköspaikka. Petolintuharrastaja suuntaa retkensä uusien Hankoniemelle tai Virolahdelle. Ylipäätään pedot ovat kuitenkin vähentyneet kaikialla.

Ihminen voi kuitenkin myötävaikuttaa petolintujen tulevaisuuteen. Tuulihaukka on nopeasti yleistymässä, koska sille rakennetaan pönttöjä. Myös kalasääski hyötyy tekopesistä. Merikotkan talviruokinta on todellinen menestystarina.

Tom Lindroos suuntaakin retkensä usein ulkomaille. Esimerkiksi Israelissa hän on käynyt toistakymmentä kertaa. viimeksi tänä keväänä.

- Kaikki linnut kiinnostavat. Petolinnuissa on vain jotain niin uskomattoman hienona. Niiden katseluun ei koskaan kyllästy. Niiden määritys on usein haastava tehtävä, Lindroos tuumii.

Petolintuoppaan 39 lajista Lindroos paljastaa omaksi Suomessa esiintyväksi suosikikseen sinisuohaukan.

- Niityn yllä liitävä koirassinisuohaukka saa mielen herkäksi. Myös kiljukotka kuuluu suosikkeihini. Se on onnistunut taas pesinnässään jopa Suomessa. Ulkomaanmatkoillani katselen sitä erityisen mielelläni, päättää Lindroos.

Lähteet: YLE Turku / Markku Salo