Ritva Oksanen juhlii Äänekoskella

Näyttelijä, laulaja Ritva Oksanen juhlii pyöreitä 16.6 Martin Kievarissa Äänekoskella. Oksasen 70-vuotisjuhlanäytäntönä nähdään draamallinen lauluilta Sydänääniä, jonka talven esitykset Teatteri Vantaassa olivat kaikki loppuunmyytyjä.

Kuva: YLE Keski-Suomi / Petteri Juuti

Sydänääniä perustuu Aino Suholan runoihin, jotka Ritva Oksanen on dramatisoinut. Laulut on sovittanut Matti Tegelman, joka soittaa esityksessä bassoa ja pianoa. Kitarassa on Janus Hanski.

- Olen laulanut aina, ja leikit ovat keskeytyneet siihen, että on huudettu "Ritva tulepa laulamaan yksi laulu", näin leikkikaverit kertovat. Olen aina kirjoittanut, ohjannut ja näytellyt. Itse näyttelin pääroolit, ja muut pistin sivurooleihin, Ritva Oksanen kertoo.

Kansakoulussa opettaja ennakoi Oksasesta teatterinjohtajaa. Toisin kävi.

- Minä olen näyttelijä. Olen näyttelijäksi valikoitunut aina. Tahdon vähän ohjaajien silmille hyppiä, mutta näyttelijä minä olen, Oksanen nauraa.

Ensimmäinen tosirooli Jyväskylässä

Jyväskylän Huoneteatteri on se, jolla on kunnia olla Oksasen varsinaisen teatteridebyytin näyttämö.

- Tunteella roiskin pitkin seiniä, en osannut yhtään. Tajusin, että tähän täytyy saada opetusta, tämä ei voi mennä näin. Sitten pyrin teatterikouluun, ja pääsin, vuonna 1960, muistelee Oksanen.

- Tuska oli siitä, että en osaa. Tajusin, vaikka ihmiset kehuivat, että tässä ei ole yhtään mitään, Oksanen kertoo.

55 vuotta näyttämötaiteilijana

Ritva Oksanen on ollut esiintyvä taiteilija jo 55 vuotta. Näyttämölle vetää teksti.

- On nälkä esittää hyvä tekstejä, nälkä saada ihmiset tutustumaan hyviin kirjailijoihin ja runoilijoihin - olla tulkki, Oksanen summaa.

Huippuhetkeksi Oksanen nostaa lauluista "Tuli mies" -teoksen.

- Esa Helasvuon ja Marja Rankkalan tekemä laulu. Esa tuli luokseni, ja sanoi että hänellä olisi minulle uusi laulu. Minä kuuntelin sen, opettelin sen ja soitin levy-yhtiö EMI:iin, että minulla on nyt sellainen laulu, että laitetaanko se Syksyn Säveleeseen. Menin ison sinfoniaorkesterin kanssa studioon, ja se oli kerralla purkissa. Siitä olen ylpeä, kertoo Oksanen.

Näytteleminen on omaksi ottamista ja välittämistä

Näyttelijällä on oltava herkkyyttä, mutta kovia kokemuksia ei vaadita.

- Eihän murhaakaan tarvitse tehdä voidakseen näytellä murhaajaa. Mutta se on luonnon, ihmisen ja tunteiden tajuamista, omaksi ottamista ja välittämistä.

Oksasen omakaan elämä ei ole ollut helppoa eikä yksinkertaista. Opiksi on otettu.

- Ei ole ongelmia, on vain ratkaisuja. Suru lähtee suremalla. Hiljaa hyvä tulee. Nämä haluaisin lapsien ja lapsenlapsien muistavat, sanoo Oksanen.