Kulttuurilehtikatsaus 22.6.

Mieskolumnistit kirjoittivat kulttuurilehtiin huomioita nautinnosta ja satuttamisesta.

kulttuuri
Sanomalehtiä pinossa.
YLE

Teemu Mäki on nykypäivän yltäkylläistä elämää tarkastellessaan huomannut, että nautinto itsessään on paljon vaikeampaa kuin nautintovälineiden hankkiminen. Kulttuurilehti Kaltion kolumnissa Mäki kirjoittaa:

”Ajatus suurista lukunautinnoista huikean kirjallisuuden parissa ja ajatus laatuajasta omassa kodissa oman perheen kesken on herkullinen. Lukeminen ja toisen kohtaaminen on kuitenkin niin pelottavaa, haastavaa ja vaatii niin kokonaisvaltaisia ponnisteluja, että monet, ehkä useimmat ihmiset, huomaamattaan karttavat unelmaansa, työntävät sitä horisonttiin, koska kangastuksena siitä on vaivattominta nauttia.”

Mäen mukaan ihminen voi uhrata loputtomasti kesämökkinsä ehostamiseen, mutta pitkästyä heti jos joutuu siellä lekottelemaan ja seurustelemaan. Hän toteaa, että ”yltäkylläinen nykykuluttaja ei siis olekaan aito hedonisti vaan neuroottinen hifisti, joka ei ehdi kuunnella musiikkia, koska hänen aikansa, energiansa ja rahansa menevät seuraavan vahvistimen hankkimiseen.”

Kielikin voi tehdä haavoja

Parnassossa Janne Saarikivi kertoo, että haava kielessä on tuskallinen kokemus. Mutta hän ei tarkoita vain omassa kielessään olevaa haavaa, joka estää syömästä mausteisia lempiruokia, vaan viittaa myös siihen, millaisia vaikutuksia puhutulla kielellä on ruumiiseemme.

”Oikein muotoiltu solvaus sattuu ruumiissa enemmän kuin isku leukaan. Se panee kärsimään häpeää, ajaa raavaan miehen hirsipuuhun ja ikkunasta alas. Ja silti humanistit kautta maailman vastustavat ruumiillisia rangaistuksia, luullen kaiketi sielullisten rangaistusten olevan sivistyneempiä. Vähänpä he tietävät. Enemmän tietävät lääkärit. He tietävät, että sydän pysähtyy niillä, joilla on sydänsuruja, tai että syöpä kasvaa sinne, missä nälkä ei löydä sielusta ulos”, Saarikivi kirjoittaa Parnassossa.

Kesäisin makkaransyönti ei tunne luokkarajoja

Imageen kirjoittamassaan kolumnissa Ilkka Karisto tarkastelee suomalaisten makkaransyöntiä.

”Toisin kuin väitetään, Suomi on yhä luokkayhteiskunta, eikä mikään kerro selvemmin ihmisen yhteiskuntaluokasta kuin suhde makkaraan. Lenkkimakkara on duunarin ruokaa. Tarkemmin: lenkkimakkara on duunarimiehen ruokaa. ”

Vaikka duunarin lenkkimakkaralounasta puoltavat myös järkisyyt, on makkaran pureminen Kariston mukaan ennen kaikkea imagopolitiikkaa:

”Vähän kuin punaisen nortin polttaminen, tietoinen protesti pekkapuskia ja muita terveysvalistajia vastaan. Tiedän, tämä on pahasta, mutta minäpä paskat välitän.”

Kesä kuitenkin muuttaa Suomessa kaiken, Karisto kirjoittaa: ”Yhtäkkiä keskiluokalla onkin lupa ahmia makkaraa, Licence to grill. Iltapäivälehdissä julkaistaan makkaravertailuja, ja mökkireissuilla sivistyneet ihmiset puhuvat kyrsästä ja lerssistä - talvella moisesta leimattaisiin vähintään perverssiksi.”

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Maria Ala-Kuha