Kaavilla säilytetään suomalaista maatiaiskanakantaa

Maatiaiskanojen säilyttämisestä kiinnostuneiden joukko kasvaa pikkuhiljaa. Suomalainen maatiaiskana on terve ja helppo hoidettava.

kana

Kaavilaisella Valkosen perheellä on ollut horniolaisia maatiaiskanoja jo vuosia. Pieneksi meni horniolaisten kanojen määrä, ennen kuin ne vuonna -98 ns. löydettiin ja kantaa ryhdyttiin tarkoituksellisesti vahvistamaan ja levittämään ympäri suomea.

Valkosten ensimmäiset horniolaiset kanat löytyivät Lieksasta. Nykyisin maa- ja metsätalousministeriön ylläpitämässä säilyttäjärekisterissä on parisenkymmentä horniolaisten kanojen kasvattajaa. Kanoja on suojeluohjelmassa mukana jo tuhatkunta.

Maatiaiskana kestää hyvin kylmää ja pärjää näin suomalaisissa olosuhteissa. Luontaiset vaistotoiminnot, kuten hautomisvietti, ,jälkeläisten hoitovietti sekä ravinnonhakuvietti ovat vielä maatiaiskanalla tallella. Myös taudinkestävyyden uskotaan maatiaiskanoilla olevan parempi kuin jalostetuilla kanoilla.

Horniolaiset maatiaiskanat ovat helppohoitoisia, rauhallisia ja rohkeita. Marja-Leena Valkosen mukaan munat ovat niitä syöneiden mukaan maukkaita, itse hän ei kananmunia syö lainkaan.

Munimistahti ei maatiaiskanoilla ole yhtä tiuha kuin jalostetuilla sisarilla, mutta kanat saavat talvella levätä lattiakanalassa ja pääsevät keväällä tepastelemaan ulos omaan katettuun, maapohjaiseen aitaukseensa heti kun ilma on riittävän lämmin. Niitä ei imetä kuiviin niin kuin tehotuotannossa olevia kanssasisariaan. Ehkä tästä syystä maatiaiskanojen elinikä on jalostettuja pidempi. Valkosten kanalaumasta pitää huolta vaistonvaraisesti myös Oskari-kukko.