Pälkäneen seurakunta juhlii 600-vuotispäiväänsä

1300-luvun lopulle saakka pälkäneläiset kuuluivat Sääksmäen seurakuntaan, minkä jälkeen heidät liitettiin Kangasalan seurakuntaan kappeliseurakunnaksi. Pälkäneen seurakunnan itsenäistymisvuotena pidetään yleisesti vuotta 1409.

Kirkkoherra Jari Kemppainen valmistautuu Pälkäneen seurakunnan 600-vuotisjuhliin. Kuva: YLE Tampere

Ensimmäiset nimeltä mainitut pälkäneläiset kristityt löytyvät Paavi Benediktus XII:n panna-kirjeestä 1300-luvulta.

-Kolmen verotuksesta valittaneen pälkäneläisen nimet ovat Paavin kirjoissa saaneet latinankieliset muodot Somalaia de Harhala, Je de Onkkaala ja Satato de Lainamaisso, nauraa Pälkäneen nykyinen kirkkoherra Jari Kemppainen.

Kemppainen on Pälkäneen seurakunnan kolmaskymmenes luterilainen kirkkoherra. Todennäköisesti kirkkoherroja on ollut yhteensä jopa 50.

Ensimmäinen nimeltä tunnettu kirkkoherra, Pietari, mainitaan vähemmän mairittelevassa yhetydessä vuonna 1445. Tuolloin pälkäneläinen hengenmies istui oikeudessa Turussa.

-Ei täällä niin kovin villi meno ole ollut, mutta historiankirjoihin tuppaavat jäämään vain ne erityiset rötväilyt ja oikeudenkäynnit, Kemppainen sanoo.

Luterilaisuuteen siirtyminen sulki rahahanat

Pälkäneen rauniokirkko on rakennettu 1400-1500-lukujen taitteessa. Paikalla on sitä ennen väitetty olleen jopa kaksi puukirkkoa.

- Seurakunnan itsenäistymisen määrittäminen vuoteen 1409 on hiukan hakuammuntaa. Historioitsijat haarukoineet itsenäistymisen vuosiin 1405-1445, joten juhlavuosia voitaisiin hyvällä syyllä viettää jopa seuraavat 40 vuotta, Jari Kemppainen toteaa.

Pälkäneen seurakunnassakin elettiin aluksi katolista aikaa. Luterilaisuus saapui Suomeen vasta 1500-luvulla, ja tuolta jalata löytyvät myös maininnat ensimmäisistä luterilaisista kirkkoherroista.

- Suomessa luterilaisuuteen siirtyminen ei todennäköisesti hetkauttanut tavallista seurakuntalaista. Täällä puhuttiin kirkollisista asioista jo katolisena aikana kansankielellä, eikä luterilaisuus näkynyt käytännössä muuten kuin ehkä pyhimysten kuvien poistumisena, Kemppainen kertoo.

Rauniokirkko tosin joutui kärsimään uskonvaihdoksesta. Kirkko jäi kesken, kun Ruotsi-Suomen valtio veti rahansa pois. Köyhtynyt kirkko jäi holvaamatta.

Kirkko palveli silti holvaamattomanakin pitkään. Uusi kirkko rakennettiin vasta 1800-luvulla. Vanha kirkko kävi yksinkertaisesti liian pieneksi aktiiviselle seurakunnalle.

- Historiankirjat kertovat, ettei koko seurakunta juhlapyhinä mahtunut kirkkoon.Rauniokirkko on myös aina ollut huonokuntoinen. Ensimmäiset valitukset asiasta on esitetty jo 1700-luvulla. Hämäläiseen tapaan asiaa jahkattiin kuitenkin melkein sata vuotta, Kemppainen hymyilee.

Aktiivisella seurakunnalla syytäkin juhlaan

600-vuotias seurakunta on juhlinut jo vuoden alusta saakka. Viralliset juhlat ovat sunnuntaina 5.7.

Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo saapuu rauniokirkkoon toimittamaan juhlamenon, joka sattuu sopivasti kirkon vihkimisen vuosipäiväksi. Heinämaaria on ollut vanha juhlapyhä, jolloin sekä vanhalla että uudella kirkolla on pidetty juhlajumalanpalveluksia.

Juhlatilaisuudessa paljastetaan Jari Kemppaisen edeltäjien sekä pälkäneläisten kanttoreiden kuvia kirkon eteisessä. Osa kuvista on peräisin 1800-luvulta saakka. Kirkkoherra toivoo että säät sallisivat kirkkokahvien juomisen kirkonmäellä ulkoilmassa.

Juhlaan on aihetta nykyhetkenkin puolesta. 600-vuotias Pälkäneen seurakunta on Tampereen hiippakunnan toiseksi aktiivisin kirkossakävijä.

- Täällä on kautta aikojen käyty kirkossa. Nykyään penkeissä istuu peruspyhinä yli 100 ihmistä ja 10 vuodessa kirkossakäynti on täällä kaksinkertaistunut, kun muualla se on vähentynyt puolella.