Muovisia taide-esineitä uhkaa rappeutuminen

Jätteiden täyttämässä maailmassa monet miettivät, miten hävittää ikuisilta tuntuvat muoviesineet. Taidemaailmassa kuitenkin mietitään keinoja, joilla estettäisiin muovin hajoaminen. Muovista tehdyt taide- ja kulttuuriesineet uhkaavat tuhoutua, sillä vuosikymmenien kuluessa muovi alkaa hajota, haista ja muuttaa väriään, kertoo nettilehti Slate.

kulttuuri
Museovieras katsoo espanjalaistaiteilija Samuel Salcedon Blower-muoviveistosta
Museovieras katsoo espanjalaistaiteilija Samuel Salcedon Blower-muoviveistosta Strasbourgin taidemessuilla marraskuussa 2007.Rolf Haid / EPA

Näin on käynyt esimerkiksi taiteilija Naum Gabon töille. 1960-luvun alussa Philadelphian taidemuseossa huomattiin, että Gabon ilmava ja läpinäkyvä teos Construction in Space: Two Cones alkoi haista viinietikalle, ruskistua ja säröillä.

Gabo syytti tästä taidemuseota ja otti veistoksen korjattavakseen. Korjaus ei kuitenkaan onnistunut, joten Gabo teki veistoksesta kopion ja lahjoitti sen Taten taidegalleriaan Lontooseen. Philadelphia sai takaisin vaurioituneen alkuperäisen.

Myöhemmin sama kohtalo oli edessä muilla Gabon muoviteoksilla, myös Taten saamalla kopiolla. Syyksi osoittautui varhainen selluloosa-asetaatista tehty muovi, jota Gabo ja moni muu taiteilija oli alkanut käyttää 1920-luvulla. He luulivat sen olevan kestävää kuin kreikkalainen marmori, mutta se osoittautuikin jopa heikommaksi kuin moni muu materiaali.

Vastaavien ongelmien parissa ovat sittemmin joutuneet painiskelemaan monet muut taidemuseot ja galleriat, mutta myös museot, jotka keräävät talteen kulttuurisesti tai historiallisesti arvokasta esineistöä ensimmäisestä tekosydämestä barbeihin. Muoviesine kestää hyvin esimerkiksi vuosikymmenen kulutuksen, mutta museot haluaisivat vaalia esineitä tuleville sukupolvillekin.

Esimerkiksi Tanskan kansallismuseon antiikkiset muovinuket ovat alkaneet kesiä ja lohkeilla ja Lontoon Victoria & Albert -museon klassiset huonekalut näyttävät siltä kuin olisivat olleet auringossa vuosia. Ensimmäinen muovinen hammasharja yhdysvaltalaisessa Smithsonian-museossa on hajoamassa murusiksi.

Muoviesineiden säilyttäminen iso haaste

Ensimmäinen laajasti käytetty muovi oli selluloosanitraatti, joka osoittautui kuitenkin palovaaralliseksi. Sen korvasi 1930-luvulla Gabonkin käyttämä selluloosa-asetaatti, ja sittemmin on siirrytty myös lateksin ja täysin synteettisten muovien kuten PVC:n ja polyuretaanin käyttöön. Kuitenkin kaikki ovat osoittautuneet pitkällä aikavälillä heikoiksi. Eri muovit rapistuvat eri tavoin eri olosuhteissa, mutta rapistuvat kuitenkin, Slate toteaa.

Tutkijat ovat yrittäneet keksiä keinoja, joilla museot voisivat säilyttää muoviesineensä. Tärkeää on pitää ne poissa auringonvalosta sekä varoa bakteereja ja hometta. Kuitenkin vaikka muovi pidettäisiin pimeissä steriileissä säilytystiloissa se haurastuisi kemiallisesti. Gabon Two Cones -teoksella rappeutuminen vei vuosikymmeniä ja jotkut muovit voivat kestää pidempään, mutta eivät ikuisesti.

Slate arveleekin, että museoiden täytyy olla tulevaisuudessa säästeliäämpiä muovisten esineiden lainaamisen ja jopa näytteillepanon suhteen. Esimerkiksi New Yorkin Modernin taiteen museo MoMA on kieltäytynyt lainaamasta lateksia sisältäviä Eva Hessen töitä niiden haurauden vuoksi.

Wallraf-Richartzin museo Kölnissä Saksassa keksi oivan keinon, kun Duane Hansonin muoviveistos Woman With Handbag, Nainen ja käsilaukku alkoi rapistua. Kuraattorit pyysivät taiteilijaa vanhentamaan patsaan naista muuttamalla hänen ihoaan ja hiuksiaan. Mutta kun Hanson kuoli vuonna 1996 museo on joutunut rajoittamaan patsaan näytteilläoloaikaa.

Lähteet: YLE Uutiset