1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. urheilutapahtumat

Turnausmuistoja

Helsinki Cupin 34-vuotisen historian aikana on riemuittu, itketty ja koettu voittoja ja tappioita. Lue mieleenpainuvimmista hetkistä.

Kuva: YLE/ Ville Korhonen

Pallokentän yleisö

- Paras muistoni pelaajana on, kun ylsimme Kontun kanssa loppuotteluun vuonna 1987. Olin silloin 9-vuotias. Hongalta tosin tuli finaalissa takkiin, mutta Pallokentän väenpaljous oli nuorelle miehelle suorastaan päräyttävä kokemus.

Pietari Peutere, Helsinki Cupin tiedotuspäällikkö ja turnauksen moninkertainen pelaaja.


Jokerivoitto

- Mieleenpainuvin muisto on ottelu, jossa Savannan Pallo, eli nykyinen SaPa Helsinki, voitti D-13 junioreissa Jokerit cup-vaiheessa. Voiton ansiosta joukkue eteni kahdeksan parhaan joukkoon. Mieleenpainuvaksi voiton teki se, että Jokerit oli yksi sarjan ennakkosuosikeista.

Ilkka Rantanen, Helsinki Cupin toimitusjohtaja, joka on ennen nykyistä tehtäväänsä seurannut pelejä 13 vuotta kentän laidalla valmentajana.


Oman kylän kannustus

- Paras Helsinki Cup muistoni liittyy yleisöön, johon kaveriporukan joukkue ei alasarjapeleissään ollut tottunut. Mieleenpainuvin peli pelattiin Velodromilla hienona kesäpäivänä hyvällä kentällä brasilialaista joukkuetta vastaan, jonka Sekunda hävisi vain 2-1. Katsomossa oli useita satoja katsojia, jotka kannustivat oman kylän poikien peliä ja tämä kannustus lämmittää vieläkin mieltä.

Hermanni Peltola, 90-luvun alussa Helsinki Cupia hämmentäneen legendaarisen Käpylän Sekundan kantavia voimia.


Tappio viime sekunneilla

Valmensin 70-luvulla Tikkurilan Palloseuran C-junioreita, joka oli omassa ikäluokassaan erittäin hyvä. Pelasimme Leningradilaista Smenaa vastaan ja hävisimme aivan viime sekunneilla. Smenan jalkapallokoulun joukkue oli hyvin totalitäärinen jalkapallokoulu, johon koottiin Pietarin miljoonaväestön lahjakkaimmat jalkapalloilijat. Jo se, että pärjäsimme niinkin tasaisesti Smenalle oli melkoinen saavutus. Muisto on paras ja kitkerin.

Pertti Kemppinen, Tanoke-jalkapallofilosofian kehittäjä


Voitto viimeisellä yrittämällä

Ensimmäistä Hesa Cupia odotti ja jännitti tosi paljon. Meilläoli tiedossa, että pelataan brasilialaisia vastaan, joka oli se iso juttu. Ei siinä sitten nukuttu paljon ennen. Me itse asiassa hävittiin finaali Kontulle silloin ja sitä kyllä aika paljon itkettiin. Siitä jäi sellainen tunne, että tämä pitää joskus hoitaa. Viimeisellä yrittämällä eli kymmenennellä onnistuin voittamaan.

Aki Riihilahti, Jalkapalloilija ja työtön työnhakija (3. heinäkuuta)


Pojat

No olihan se aina yksi kesän tapaus käpyläläistyttöjen näkökulmasta:)

Milla Meretniemi, 2 pienen lapsen äiti


Nappikset

Viime vuonna Tansaniasta osallistui joukkue, jonka pojat olivat vasta vähän aikaa sitten saaneet ensimmäistä kertaa pelikengät jalkoihinsa. Poikien into, kunnioitus ja reiluus kaikkia kohtaan herkisti mielen.

Pelaaja-agenttikonkari Ari Masalin


Fazerin sininen

Olin vuoden 2007 Helsinki Cupin jälkeisenä päivänä R-kioskilla, jossa oli noin 25 ranskalaista poikaa ja heidän valmentajansa. Jouduin tulkkaamaan, koska puhun ranskaa. Jokainen poika halusi ostaa kotituliaiseksi Fazerin sinisen suklaalevyn - äiti oli antanut 10 euron setelin. Kioskin pitäjällä oli tekemistä, kun kaikille piti löytää vaihtorahaa ja käydä takahuoneen varastosta hakemassa lisää suklaalevyjä ja kolikoita. Siitäkin selvittiin!

Nora Rutanen-Couavoux


Avajaismarssi

Kaikki sai alkunsa 60-luvulla kun pikku skundina kerättiin KäPan nimissä fyrkkaa Vallikassa, Artsussa, Sörkassa ja Käpylässä kesällä pidettävää ekaa nappulafutisturnausta varten.

Avajaismarssissa sain kantaakseni Lahden Reippaan kyltin, josta olin tietty ylpee, koska pelasihan jengissä silloin mm. Timo Kautonen. Avajaispääjuhlassa jengit marssivat Velolle sisään kuin Olympialaisissa konsanaan.

Velon pääkatsomon kohdalla meidän kyltin kantajien piti kääntää jengin nimikyltti juhlavieraiden luettavaksi, itse olin niin studiksessa että se unohtui eikä kukaan nähnyt mikä jengi oli kyseessä! Mutsi kyllä heti huomautti mua marssin jälkeen. Tästä ovat mutsi, faija ja broidi sekä kaikki muut sen aikaisen frendit muistaneet muistuttaa.

Tästä siis kaikki alkoi ja muotoutui pikku hiljaa nykyiseksi. Ei sitä silloin pikku kundina snaijannut mitä niillä fyrkilla saatiin aikaan.

Cassius


Vapaaehtoistyö

Minulle on kertynyt teinivuosilta useana peräkkäisenä kesänä mukavia muistoja, jotka saivat alkunsa siten, että Jalkapalloliitto haki vapaaehtoisia attachea-nimikkeellä Hesa Cupin ajaksi auttamaan etupäässä joukkueiden noutamisessa lentokentältä. Menin mukaan ja saimme pienen ohjeistuksen, josta en tänä päivänä kyllä muista muuta kuin sen, että porukat tuotiin majoittumaan Käpylän silloiseen oppikouluun Hykkylään.

Jälkeenpäin olen kiitellyt rohkeuttani tarttua tilaisuuteen, koska monet mukavat kokemukset olisivat jääneet saamatta. Itse asuin Kumpulassa, joten paikat olivat tuttuja entuudestaan ja minun oli helppo opastaa poikia Käpylän ympäristössä sinä vajaana viikkona, minkä ajan he aina viipyivät.

Vuonna 1976 vapaaehtoisena sain opastettavaksi meksikolaisryhmän (Pumitas), jotka olivat 10-11 -vuotiaita järjestään mustatukkaisia poikia. Katsoin heidän Käpylässä pelaamansa pelit ja yksi erityinen muisto jäi siitä, kun eräänä päivänä toin koko porukan vierailemaan kotiini. Myös joukkueen lääkäri oli mukana katsomassa poikien perään. Joku poikkeustapaus sen täytyi olla sikälikin, että äitini oli luvannut pestä poikien peliasut seuraavan päivän otteluun. Meillä roikkui pihalla pyykkinarulla punaisia peliasuja hetken aikaa, mikä saattoi naapurustosta näyttää hiukan erikoiselta.

Silloin ei rahallinen palkkio merkinnyt mitään sen rinnalla, millaisia muistoja sai plakkariinsa! Noista kesistä lähtien olen joka vuosi ollut Käpylässä Hesa Cupin aikaan ainakin yhtenä päivänä verestämässä vanhoja muistoja.

Elina Koskinen


Voitto!

Mä olin kymmenen vuotta yrittänyt voittaa Helsinki Cupia pelaajana, jona aikana hävisin kaksi finaalia. Eli mun kohdalla Helsinki Cup päättyi aina ennemmin tai myöhemmin itkuun. Nyt valmentajana kolme vuotta sitten oltiin turnauksessa HJK 96-poikien kanssa, jotka oli silloin 10-vuotiaita. Olin mukana kun pojat voitti turnauksen.Se oli mun ensimmäinen turnausvoitto - yrityksiä oli kuitenkin kertynyt jo varmaan 15-16 sekä pelaajana että valmentajana. Se tuntui hyvältä.

Erkka V. Lehtola, Jalkapallon moniottelija


Into

Se ihan ensimmäinen Helsinki Cup vuonna 2000 oli tietysti sellainen huikea juttu, koska mä en ollut aiemmin itse pelannut Helsinki Cupissa. Pelattiin ensimmäisen Tansaniasta tulleen joukkueen kanssa ja ne pojat oli todella näppäriä ja ketteriä ja se oli ihan huikea menestys sekä pronssimitalin että myös lehdistön suhteen. Hävittiin välierässä rankkareilla, mutta siellä oli pari sellaista kaveria, jotka mätti yhteensä joku 35-40 maalia. Kaikki se into mikä niistä tansanialaisista tuli on paras muisto!

Ari Koivu, Liikunnan kehitysyhteistyö Liike ry:n toiminnanjohtaja


Irakilainen elekieli

Kolleegani Ari Nybergin kanssa keskeyttettiin kerran eräs ottelu, jonka jälkeen irakilainen valmentaja näytti meille elekielellä että kurkut poikki - että terveisiä vain Arille!

Mika Peltola, Uudenmaan piirin erotuomarivastaava


Kansainväliset ottelut

Joka Hesa Cupista on jäänyt tosi hyviä muistoja ja se on ollut aina kesän kohokohtia. Mutta parhaiten on jäänyt mieleen, kun on pelannut ulkomaalaisia joukkueita vastaan pelaajana. Ei ole tuloksellisesti mennyt aina niin hyvin, mutta hauskaa on ollut!

Matias Ravi, 18-vuotias tuomarinalku