Kulttuurilehtikatsaus 13.7.

Kulttuurilehtikatsauksessa ruoditaan hylättyjen lelukasojen jättämää hiilijalanjälkeä ja mietitään ekologisia näkökulmia taidekoulutukseen. Lisäksi sisustetaan koti kirpputorilöydöillä.

kulttuuri
Sanomalehtiä pinossa.
YLE

Lontoon teatterit tuottavat vuodessa yhtä paljon kasvihuonekaasuja kuin kymmenesosa kaupungin linja-autoista. Suomalaisten teattereiden kasvihuonekaasupäästöistä ei sen sijaan ole tehty tilastoja.

Teatterikorkeakoulu aikoo lähitulevaisuudessa tuoda suomalaiselle teatterikentälle entistä enemmän tietoa ja toimintaa ympäristöasioiden puolesta, kirjoittaa tuoreessa Teatterikorkea-julkaisussa Laura Manninen.

TeaK haluaa kuluttaa vähemmän paperia ja sähköä

Teatterikorkeakoulu on liittynyt ensimmäisenä korkeakouluna Maailman luonnonsäätiön Green office -ympäristöpalveluun, jonka avulla eri alojen organisaatiot voivat minimoida ympäristön kuormituksen. Green Office -ohjelmassa on mukana myös YLE.

Teatterikorkeakoulun opiskelijoita ja henkilökuntaa halutaan tiedottaa nyt tehokkaammin ympäristöasioista. Opetusteatterin johtaja Jyri Pulkkinen kertoo artikkelissa, että aluksi Teatterikorkeakoulussa pyritään erityisesti vähentämään paperin ja sähkön kulutusta.

Missä ovat kulahtaneet pikkuautot?

Minne katoavat lukemattomat määrät hylättyjä leluja? Missä ovat varttuneet tähtiprinsessanuket, kulahtaneet ralliautot ja parhaat päivänsä kokeneet My Little Ponyt? Viestinnän tutkija Anu Kantola kauhistelee Suomen Kuvalehden kolumnissaan valtavaa ekologista jalanjälkeä, jonka lastenhuone jättää jälkeensä.

Kantola kertoo heränneensä miettimään leluilmiön lyhyttä historiaa, kun hän kantoi neljää muovikassillista tyttärensä leluja roskikseen. Hän kirjoittaa kolumnissaan näin:

”Lelut ovat varsin tuore keksintö ihmiskunnan historiassa. Niitä alkoi ilmestyä ylemmän porvariston koteihin 1800-luvulla ja leluvalikoimat olivat pitkään hyvin rajoitettuja. Vasta toisen maailmansodan jälkeen leluista tuli silloin kunniaan nousseen ydinperheen tukipilari.”

Kantolan mukaan leluista on nykyisin tullut perheiden välisen kilpavarustelun muoto.

Tässä kohtaa herää tietenkin kysymys, olisiko vanhoille leluille kenties muutakin käyttöä kuin roskalaatikon täyttäminen. Esimerkiksi lastensairaalat tai vastaanottokeskukset ottavat käytöstä poistuneita leluja varmasti avosylin vastaan, puhumattakaan kirpputoreista.

Kirpputorilöydöt maustavat sisustusta

Sisustuksessa vanhojen tavaroiden uusiokäyttö näyttää olevan muotia. Alan lehdissä hehkutetaan nyt kauniin kodin kirpputori- ja huutokauppalöytöjä, eikä vanhojen huonekalujen, astioiden tai verhojen uusiokäyttö todellakaan kerro asukkaan köyhyydestä, vaan jopa vaativasta ja valikoivasta mausta.

Uusimmassa Glorian koti -lehdessä keräilijäkotinsa tarinan kertoo tällä kertaa pohjoishelsinkiläinen Merja Kuvaja. Hän kertoo tekevänsä sisustuslöytöjä Valtterin ja Hietalahden kirpputoreilta Helsingistä. Kuvaja kertoo kodistaan näin:

”Meiltä löytyy melkein mitä tahansa. Vanhan mallinuken sain liiketoimintansa lopettaneelta turkkurilta ja sille sopivan asun kirpputorilta.”

Eikö vanhan ja käytetyn arvostaminen voisi voimakkaammin levitä muillekin elämän osa-alueille kuin sisustukseen?

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Emma Vainio